20091217

2 vaihtoehtoa... kumpi SINÄ olet?


Kuinka monta kertaa olet kironnut sitä, kuinka juuri se yksi kärttyisä mummo on sattunut naapuriksesi? Tai se nelilapsinen perhe, jonka nuorimmainen kullannuppu päättää joka helvetin aamu kiekua kun viimeistä päivää – etenkin viikonloppuna.

Kerrostalossa asuville ihmisille nämä ihanat naapurit on varmasti vielä tutumpia, on se varmaan hieno kokemus kun aamukolmelta joku kuselta haiseva tunneliaivo hakkaa väärää ovea ja sitä rataa. Mutta kyllä sitä sattuu rivitaloissa ja omakotitaloissakin. Princess Peachin naapuriksi on sattunut vaikka minkälaista säätäjää ja maailmantoivoa, että huh sentään.

”Entisessä taloyhtiössä asui semmonen kääkkä, joka huusi mulle ikkunasta että älä rääkkää sitä oravaa kun istuin keinussa ja katsoin oravaa joka oli about 3 metrin päässä.”

Sama täti-ihminen myös oli sitä mieltä että oli henkilökohtaista kiusaa ja ahdistelua ja ties mitä, kun 6-vuotiaan Peachin pallo lensi aidan yli. Niinpä. Olemme samaa mieltä kanssasi, madame.

Myös uuden asunnon läheisyyteen on eksynyt useampi mätä muna. Jos vaikka kevyimmästä aloitetaan. Mikäli taloyhtiössä on sovittu lumityövuorot, niin mikä siinä on niin helvetin vaikeaa niitä noudattaa. Jos koko paska on mäen päällä, ja siitä pitäis joka aamu mennä alas, niin oikeesti, miksi sitä ei voi tehdä. Jos pakenette lunta sinne Aurinkorannikolle, niin hommatkaa ainakin sijainen älkääkä ajatelko että ehkä ne naapurit on selvinny elossa tuon viikon vaikka mäki muistuttaa luistinrataa. Toinen mukava naapurityyppi löytyy ihan aidan takaa. Perheeseen kuuluu täysi-ikäinen tytär, vuonna -92 syntynyt poika ja noin 13 vuotias poika. Muutama vuosi takaperin perheen nuorimmainen ajatteli että olisi hyvä idea tyhjentää tyhjän karkkipussin paperit toisten pihalle, ja miksei myös heittää pari mätää omenaa perässä (Peach piti huolen siitä, että omenat myös palautettiin alkuperäisille omistajille). Tästä on hyvä jatkaa sanonnalla ”Ei omena kauas puusta putoa”, ja tämän voi todeta myös kun tarkastelee perheen isän käytöstä. Jos Peachin takapihalla kasvaa joku onneton pusikko ja pusikosta yksi kukka eksyy aidan yli, niin mistä johtuu tämä pakottava tarve leikata se pala irti ja heittää puskanomistajien puolelle. Olisivat vaan tyytyväisiä että sellaiseen paskasammioon jotain nättiäkin tulee…

Koiranomistajana voi varmaan kaikkein vittumaisimmaksi nimetä turhan valittajat. On se nyt saatana kumma että joku pystyy valittamaan isännöitsijälle siitä, että koira on haukkunut silloin, kun koira ei ole edes ollut kotona. Pahimpia on ne, jotka menee niinkin pitkälle, että tulevat heittämään myrkytettyjä lihapaloja koiranomistajan takapihalla sijaitsevaan puskaan. Kiitti mulle riitti, sanoo Peach, joka lupaa nylkeä sisälmykset pellolle siltä monsterilta jos ikinä saa selville kuka sen teki. Koiralle ei käyny mitään thank god.

kuva:
http://img.mtv3.fi/mn_kuvat/mtv3/helmi/4torstai/elekieli/stalkkeri/569040.jpg

20091216

Punaista

Punainen on näkyvän valon väri ja se liitetään yleensä voimaan, rakkauteen, intohimoon ja aggressioon. Erityisesti länsimaisessa symboliikassa punainen on synnin väri, mistä on sitten saanut sanontansa punaisten lyhtyjen katu, kun puhutaan prostituutioon keskittyviin kaupunginosiin. Tästä syystä myös punaista mekkoa pidetään epäsopivana esimerkiksi häämekoksi tai nuoren tytön debyyttimekoksi. Toisaalta taas esimerkiksi Kiinassa, Intiassa ja Japanissa punainen on ilon väri ja siellä häämekot ovat nimenomaan punaisia. Kiinassa punainen on myös hyvän onnen symboli.

Kristillisessä symboliikassa punainen tarkoittaa Pyhää Henkeä, tulen ja veren väri. Väri liittyy helluntaihin ja marttyyrien muistopäiviin.



Punaisella ilmaistaan myös vaaraa ja varoitusta kun taas politiikassa se yhdistetään sosialismiin, kommunismiin ja yleisimminkin vasemmistolaisuuteen. Tämä taas lähinnä johtuu siitä, että Pariisin kommuuni käytti tunnuksenaan, koska punainen väri oli Pariisin kaupungin hälytystilasta kertova väri, jonka kapinalliset ottivat tunnuksekseen.

Uskomuksia punaisesta on monia, tunnetuin niistä ehkä se, että härkä menettää malttinsa nähdessään punaista. Nyt täytyy ikävä kyllä tuottaa pettymys, sillä härkä hyökkää kaiken liikkuvan perään ja on värisokea… Punainen väri tekee ihmisistä arkoja, ja ihmiset yleensä välttävät punaista väriä. Pienikin punaisen pilkahdus koetilanteessa heikentää koehenkilöiden suoriutumista koetehtävistä ja saa heidät valitsemaan helpompia tehtäviä. Punainen väri saa lisäksi miehet pitämään samoja naisia entistä viehättävämpinä ja seksuaalisesti haluttavampina.

Hemmetisti lisätietoa tästä väristä löytyy muun muassa osoitteesta http://www.coloria.net/varit/punainen.htm


kuvat: http://contexts.org/socimages/files/2009/02/red-roses-photo.jpg

http://www.lynnparsons.net/images/rlz300.jpg

20091215

Elämänkoulu osa 2: koiranomistajan arkea



Kun käytät koiraasi keskellä yötä vielä viimeisillään asioillaan ennen nukkumaan menoa, älä oleta, että se pysyy sen paremmin pihassa kuin päivälläkään vapaana. Varsinkin, jos sataa lunta ensimmäistä kertaa ja koira sattuu pitämään lumesta.

Mikäli silti päätät tehdä näin, älä jätä herkkuja sisään takin taskuun käyttäessäsi koiraasi pelkässä t-paidassa ja farkuissa. Jos kuitenkin teet näit, viimeistään siinä vaiheessa kun kutsut koiraasi sisälle kaiken sen lumen keskeltä, älä oleta sen tulevan.

Kun olet menossa hakemaan koiran herkkuja sisältä, jolla mahdollisesti saisit sen tulemaan luoksesi ja sitä kautta sisälle, älä oleta oven olevan auki. Älä myöskään oleta ottaneesi avaimia mukaan, sillä kaikesta huolimatta – sinähän lähdit vain käyttämään koiraasi pihalla.

Mennessäsi hakemaan vara-avainta, älä oleta saavasi sitä helposti piilosta pois. Sillä välin älä odota koirasi pysyvän pihassa luonasi sen aikaa, että saat oven auki. Älä oleta saavasi koiraasi kiinni osoittamatta järkyttävää oveluutta keskellä yötä, kun oikeasti haluaisit olla lämpimässä peiton alla ja nukkumassa.

Äläkä oleta, että pitkän episodin jälkeen saisit aamulla nukkua rauhassa.


kuva: http://www.myfunnyanimals.com/wp-content/uploads/2008/08/funny-dog-sign.jpg

20091214

Valkoparta, vanhaukki


Kyllä te tiedätte kenestä puhutaan ;)

Joulupukin taustalla on 300-luvulla elänyt Myran piispa Pyhä Nikolaus, josta hahmon englanninkielinen nimi Santa Claus juontaa juurensa. Nikolaus oli tunnettu hyväntekijä ja hänestä tuli muun muassa merimiesten, kauppiaiden ja lasten suojeluspyhimys. Legendan mukaan Nikolaus oli huomaavainen lapsia kohtaan ja esimerkiksi Hollannissa lapsille jaettiin lahjoja Pyhän Nikolauksen päivänä 6.12, mistä tapa levisi protestanttien mukana Pohjois-Amerikkaan. Vuosisatojen aikana Nikolauksen legendasta muodostui yhdysvaltalainen joulupukkihahmo Santa Claus, joka sai nimensä hollannin Sinterklaas-nimestä, joka puolestaan polveutui Nikolauksesta.

Suomessa lahjoja jakava Nikolaus tuli vasta 1800-luvun alussa ja tavan levitessä se yhdistyi suomalaisten joulunajan naamiohahmojen kanssa. Näin syntyi suomalainen joulupukki, joka perinteisesti pukeutui harmaaseen turkkiin, mutta toisen maailmansodan jälkeen vaihtoi asunsa punaiseen nuttuun yhdysvaltalaisen Santa Claus –pukin vaikutuksesta. Kenties ihmiset kaipasivat piristystä?

Kiitos yhdysvaltalaisen Haddon Sundblomin pukille vakiintui punaiset vaatteet. Vuonna 1931 hän piirsi Coca-Colalle joulumainoksen, jossa oli joulupukki. Ensimmäistä kertaa Sundblomin pukki esiintyi Saturday Evening Postissa vuonna -31. Sundblom sai tehtäväkseen piirtää seuraavienkin vuosien joulumainosten piirtämisen ja aina hän teki pukille punaiset vaatteet. Lyhyessä ajassa tapa vakiintui.

kuva: http://www.saint-nick.com/images/xmas_santa05alg.jpg

20091213

perinteinen nainen osa(a) 1


On se kyllä kumma, että vaikka miten yrittäisi, niin mikään ei mene putkeen. Tällä kertaa minä, Peach, aion valottaa teille sitä, kuinka ruokaa ei kuulu laittaa. Olenhan luonnollisesti aivan mahtava mestarikokki, mutta aina ei vaan pygee. Ei onnistu muna eikä pyree. Mulla taitaa runosuonikin sykkii, tais olla valkosipuli aika tykkii. Tällä kertaa ruokana sushi, joka aika rajusti kus(h)i.

Kun alat tekemään sushia, varaudu siihen että ihan kaikki menee pieleen ekalla, tokalla ja vielä kolmannellakin kerralla. Kun kaivat tarvikkeet esille niin kannattaa varmaan varmistaa, että edellisen kokkauskerran jäljiltä riisinvalmistusohje ei ole niin järjettömän sotkuinen, että saat siitä edes selvää. Kun alat tekemään riisiä puoliselvillä ohjeilla, lienee sanomattakin selvää, että riisi tulee olemaan _hyvin_ jännittävän näköistä.. ja makuista. Mutta ei siitä sen enempää vielä. Kun yrität tasapainotella sopivaa suhdetta veden riisin välille, ei kannata laittaa sitä vettä niin vähän, että tuloksena on vaan suuri riisipallo. Saatuasi jotenkin tasoitettua riisin melkein normaalille tasolle, hihku riemusta. Olethan selvinnyt jo haastavimmasta vaiheesta. Nyt vuorossa olisi sitten rullaaminen merileväkääreen sisälle. Alat valtavalla intohimolla leikkaamaan porkkanoita ja lohen paloja ja luot rakkaudella valmistettuja sushipallosia. Olet ylpeä tuloksistasi kunnes tulee makutestin aika. Liikaa etikkaa. Liian könttisää riisiä. No ainakin sushit sai niin paljon rakkautta että niistä tuli sydämen muotoisia..

Ja lopuksi palaa keittiöön, totea seuraavaa:

Vaikka pullollaan on massu, on parasta pitää vapaana tassu.
Vettä lattialla lilluu ja hiuksissakin riisiä killuu.
Valkoinen paita on vanha muisto, olihan tämä aika villi luisto.
Tiskivuori on kumma juttu, jotenkin niihin aina jää joku suttu.

Peace out.


kuva:

http://paulbuckley14059.files.wordpress.com/2007/05/sushi-for-2.jpg

20091212

Maailman kaikkeuden vastaus

Muutama päivä sitten puhuimme kakuista ja hernekeitosta, nyt on aika kertoa suklaasta.

Suklaa valmistetaan kaakaosta, sokerista ja lestiiniä. Maitosuklaassa (kuten kaikkien suomalaisten suosikissa, Fazerin sinisessä) on myös, yllättäen, maitoa tai maitojauhetta.
Suklaata käytetään monenlaisiin tarkoituksiin, yleisimmin tietenkin herkkuna tai osana leivosta taikka ihan perusruokaa. Sopiihan suklaa ihan
mihin vaan ja milloin vaan.

Tumman suklaan (enemmän kaakaota) uskotaan vaikuttavan myönteisesti terveyteen, muun muassa estävän verisuonien tukkeutumista. Toisaalta kaikessa on puolensa, suklaassa on runsaasti rasvaa ja sokeria, joten vaikka verisuonet toimisivatkin, voi tulla sitten muita ”mukavia” vaikutuksia, kuten rikkinäinen vaaka.

Teollisesti suklaata on valmistettu vasta 1850-luvulta, mutta kaakaota on käytetty erilaisiin tarkoituksiin intiaanien alueilla Etelä-Amerikassa jo kolme vuosituhatta. Päätarkoituksena silloin oli juoda sitä, toissavuonna Hondurasista löytyi yli 3000 vuotta vanhoja todisteita tästä.
Suomessa suklaata syötiin aikoinaan pääasiassa Venäjältä tuotua suklaata, melko vähäisissä määrin kuitenkin, koska tullit olivat kovat. Runsaiten suklaata kuluttaa maat, joissa sen valmistus on yleistä (mm. Belgia, Saksa, Svetsi), Suomen ollessa yhdeksännellä sijalla.

Sanotaan myös, että suklaa on seksin korvike. Se tuottaa mielihyvää ja lisää seksuaalisia haluja. Jokaisen sinkkutytön ylin ystävä ja miksei parisuhteen piristäjä (tai pelastaja..).

.. just kidding, oikeasti vastaus on 42!


kuvat:
http://gosanfranciscocard.com/blog/files/2008/03/san-francisco-chocolate.jpg
http://www.babble.com/CS/blogs/strollerderby/chocolate_drizzle.jpg

20091211

Peas in a pot

Kertoen suomalaisista perinneruuista, hernekeitto ei tarvitse esittelyä. Se on pohjoiseurooppalainen ruokalaji, joka valmistetaan kuivatuista herneistä ja savustetusta sianlihasta. Kasvissyöjillekin on olemassa nykyaikana purkkihernekeittoa lihattomana.

Hernekeitolla on eronsa eri puolilla suomea, esimerkiksi Suomen länsiosissa hernekeitto on hyvin sakeaa kun taas karjalaisessa hernerokassa on myös lientä, herneet ovat kokonaisia, eikä sianliha yleensä ole savustettua.



Hernekeittoa muissa maissa: Ruotsissa sitä tehdään keltaisista herneistä ja sen kanssa tarjoillaan lämmintä punssia, Alankomaissa voi sianlihan tilalta olla makkaraa, Englannissa hernekeittoa muistuttava easy-peasy-pudding haudutetaan vesihauteessa ja muistuttaa rakenteeltaan enemmän lanttulaatikkoa kuin suomalaista hernekeittoa. Venäjällä hernekeittoon saatetaan lisätä perunaa ja siinä on melko runsaasti lientä, Norjassa sakeata hernerokkaa käytetään kylmänä ruuanlisäkkeenä vihreiden vihannesten tapaan ja Australiassa englantilaistyyppiseen hernekeittoon laitetaan australialainen lihapiirakka kellumaan ja se tunnetaankin nimellä ”Pie Floater”.



kuvat: http://www.lumumbaseura.com/hernekeitto.jpg

http://www.kivikylan.fi/images/hernekeitto.jpg

20091210

kaka, kaakka, kaakku


Kaikkihan me pidämme kakuista, ne maistuvat hyviltä ja ne assosioidaan kivoihin asioihin, kuten valmistujaisiin ja syntymäpäiviin. Harvoin tulee kuitenkin mietittyä että mitenköhän ne kakut on oikein keksitty. No, me teimme sen teidän puolesta ja tässä pientä faktantynkää kakkujen historiasta!

Alkujaan englannin kielen sana cake (ja myöhemmin myös meidän sana kakku) tulee viikinkien aikaisesta Norjasta ja heidän sanastaan ”kaka”.
Ensimmäiset kakkua muistuttavat leivokset tehtiin neoliittisellä kaudella (n. 9500 eaa.). Kuitenkin vasta 1600-luvulla Euroopassa alettiin tehdä meidän kakkujamme muistuttavia namipaloja. Seuraavalla vuosisadalla käytettiin jo leivinjauhetta ja hiiva oli noussut munia suositummaksi kohotusaineeksi. Tällöin kakkujen kuorrutusta alettiin myös harrastaa. Se tehtiin hienostasokerista ja valkuaisista. Joskus joukkoon lisättiin jopa sen aikaisia makeutusaineita. Ranskalaista Antonin Carêmea pidetään moderneiden kakkujen isänä.

Syntymäpäiväkakkua syömme joidenkin tutkijoiden mukaan siitä syystä, että aikoinaan muinaiset kreikkalaiset veivät Artemiksen temppelille erilaisia kakun kaltaisia leivoksia. Toiset tutkijat taas ovat sitä mieltä, että perinteemme juontaa keskiajan Saksaan, jossa makeutettua leipää tehtiin Jeesus lapsen muotoon juhlistaaksen tämän syntymäpäivää. Myöhemmin sitä alettiin myös syömään lasten syntymäpäivillä.

Nam..

kuva: http://blog.pinkcakebox.com/images/cake567.jpg

20091209

OFF WE GO!


Nyt on siis se aika vuodesta, jolloin matkalaukut lojuvat samassa paikassa pakattuina, hermot ovat riekaleina ja stressinäppylöitä nousee kuin sieniä sateella. Onko varmasti kaikki, missä se pirun passi on..! Onko tuttua?

Tai, onko vielä tutumpaa vastaavanlainen käyttäytyminen: ”ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄK, ME NUKUTTIIN POMMIIN!” ja nyt ei puhuta kouluaamuista.

Yhtä kaikki, olitte te yhtä kaaosmaisia kuin me tai ette – me lähdemme lomalle. Joten jääkää hyvästi tänne harmaaseen ja pimeään pohjolaan, me ajattelemme teitä tunteella aurinkorantojen ja kesämekkojen keskellä!

Ja jotta teillä olisi edes jonkinnäköistä piristystä joulua odotellessanne, olemme kirjoitelleet teille kaikenlaisia tosi ihania postauksia! Joten, lukekaa, kommentoikaa, eläkää elämäänne!


kuva: http://www.jndstravelog.com/Europe/GranCanaria2009/Images/Santa_Ana.jpg

20091208

Kautta myrskyn ja mylväyksen.. ja sitä rataa.


Nyt julkaisemme Skandinaavisesta mytologiasta sarjana eri jumalhahmoista pieniä tietopaketteja. Ensimmäisenä syyniimme pääsee itse Thor!

Siis kuka? Ukkosen jumala, tuo kansan suosikki. Suojeli maanviljelijöitä mytologisilta jättiläisiltä. Oli myös viikinkien suosiossa ja monet viikingit käyttivätkin kaulakorua, johon oli kuvattu Thorin käyttämä Mjölner-vasara. Thor on myös skandinaavisen mytologian voimakkaimpia jumalia, hyvin vahva, muttei kovin älykäs. Yleensä hänet kuvattiin lihaksikkaana ja punapartaisena miehenä, joka oli pukeutunut karhuntaljaan ja pitää käsissään Mjälner-vasaraa. Vasaran lisäksi Thorilla väitettiin olevan voimavyö, Megingjord, joka kaksinkertaisti voimat. Myös saamelaiset tietäjät ja jotkut Siperian kansat ovat pitäneet tämänkaltaisia vöitä, joiden on uskottu lisäävän henkisiä tai ruumiillisia kykyjä.

Thor kulki taivaan halki vaunuissaan, joita vetivät kaksi vuohipukkia Tandgniostr sekä Tandgrisner. Hänen isänsä oli ylijumala Odin ja äitinsä Maa. Thorilla oli vaimo nimeltä Siv ja heille siunaantui kaksi poikaa Magne ja Mode, tytär Trud, sekä ottopoika Thjalfi ja –tytär Roskva. Thor oli myös Sivin pojan Ullin isäpuoli. Iso perhe siis.

Thorin hallitusalue Trudvang, missä sijaitsee hänen talonsa Bilskimir, jossa on vaivaiset viisisataaneljäkymmentä huonetta.


kuva: http://www.mysticmedusa.com/wp-content/uploads/2009/03/thor-painting.jpg

20091206

It's party time!


Linnanjuhlat. Paljon poliitikkoja sun muita henkilöitä, osa jopa hallitsijoiden mielestä mielenkiintoisia. Nättejä ja kaameita pukuja kyllä on näkynyt, kuten Mikki Hiiri–kravattikin. Kukaan ei kaatunut kättelyn aikana, eivätkä hallitsijoiden mielipiteet täysin yhtyneet jokaisen puvun kohdalla. Mutta nyrkkitappeluilta säästyttiin silti. Asusta vielä sen verran että Vuoden Professorilla oli kiltti päällä, mikä oli mukava yllätys.


Tosin jäimme miettimään sitä, mitä pitää tehdä päästäkseen Vuoden Pakolaiseksi. Mikä teki Fatbardhe Hetemajista niin tärkeän? Ehkäpä http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/53728-tasta-nuoresta-maahanmuuttajasta-kuulee-viela-koko-suomi valaisee asiaa paremmin. Ainakin kertoo jotain henkilöstä, jos ei muuta.


Ja täytyy kyllä myöntää, että ei käy Halosta kateeksi. En itse välttämättä jaksaisi kätellä 2 000 vierasta hymy naamalla ja kuulla jokaiselta sen saman itsenäistymisen toivotuksen. Mutta ehkä presidenttiys vaatii ylisosiaalisia taitoja ja vahvoja kasvolihaksia. Eipä tuossa ilme voi paljoa vaihdella, harrastella verryttelevää kasvojumppaa. Voisi Suomen kansa vähän katsella jos Tarja sanoisi ”odota vähän” ja vääntelisi naamaansa. Hilpeyttä se ehkä loisi.


Kivat kukka-asetelmat löytyvät myös linnasta, määränä 105 jos luku ei nyt ihan mennyt hallitsijoiden korvien ohitse.

Born to be free


Koska huomenna on Suomen Itsenäisyyspäivä, 6 joulukuuta, on aika kaivaa loputkin kynttilät esiin.

Vuonna 1917, joulukuun 6 päivä senaatti Suomen eduskunta hyväksyi senaatin 4. joulukuuta 1917 antaman Suomen itsenäisyysjulistuksen. 7-8. marraskuuta 1917 Bolševikit olivat kaapanneet vallan Venäjällä, mistä syystä katsottiin, että Suomen oli irtauduttava Venäjästä.

Itsenäisyystavasta oli totta kai erimielisyyksiä, kuten esimerkiksi porvarien mielestä Suomen oli julistauduttava yksipuolisesti itsenäiseksi ja kun taas sosialistien mielestä itsenäistyminen olisi tullut toteuttaa yhteistyössä Venäjän uuden vallankumoushallituksen kanssa.

Venäjä ei kuitenkaan ollut aluksi valmis tunnustamaan Suomen itsenäisyyttä, sillä se piti kiinni yhtenäisen ja jakamattoman Venäjän ajatuksesta. Ja ennen kuin itsenäistymiselle voitiin saada kansainvälinen tunnus, piti Venäjän se ensin tunnistaa. Ja siinä sitten Svinhufvudin itsenäisyyssenaatin ainoa mahdollisuus oli pyytää itsenäisyystunnustusta kapinan aloittaneelta bolševikkihallitukselta, kansankomissaarien neuvostolta Pietarista.

Ja tadaah – me ollaan itsenäisiä. Ja nyt semmoinen yhteislaulutuokio: ”Oi maamme Suomi synnyinmaa…”

kuva: http://abitreenit.yle.fi/files/abitreenit/suomen_lippu.jpg

20091203

Be safe, hun!


Autoilijoiden on vaikea havaita kevyen liikenteen kulkua pimeällä tiellä ja jopa valaistullakin tiellä voi jalankulkijat jäädä pimentoon. Joten muistakaahan käyttää heijastinta! Kaukovaloilla ajava auto näkee heijastimen noin 300 metrin päästä, kun taas ilman heijastinta jalankulkija huomataan noin 100 metrin läheisyydestä. Vissi ero, eiköstä vaan? Lähivaloilla ajava huomaa heijastimen 100-150 metrin päästä kun taas ilman noin 40 metrin päästä. Siinä vaiheessa voi olla oleellista hypätä ojaan, oli siellä sitten kuinka paskasta vettä tahansa.

Creaturen ja Princess Peachin mielestä on kieltämättä hieman huvittavaa, että jopa heijastimet määritellään Euroopan unionin henkilösuojaindirektiivien perusteella.

Perinteisten heijastimien, kuten nauhojen ja riipukkeiden tulee sijaita niin, että lähestyvän auton kuljettaja näkee jalankulkijan, olipa tämä ylittämässä tietä tai kävelemässä sitä pitkin. Joten hyvä syy muistaa se, että ei piilotella sitä heijastinta siellä!

Ja vielä pientä infonippelitietofaktaa tähän lopuksi. Kuinka moni voi hyvällä omatunnolla sanoa ”minä tiesin” kun kerromme, että Arvi Lehti vuosien 1940- ja 1950-lukujen taitteessa keksi heijastimen. Hyvä Suomi!



PS. Jos mustaat yllä olevan kappaleen, paljastuu yllätys, aka blogger ei halua toimia.

20091201

Talvi alkoi




Creaturen täytyi tulla tänne jakamaan tämä suuri Ihmetys ja Omituisuus. Sillä tänään, kun hän vietti kaikessa rauhassa kaupungilla aikaansa, istui baarissa ja kävi elokuvissa, ja lopulta, myöhään illalla hän saapui viimein autolleen, hän huomasi jotain ihmeellistä: hänen täytyi skrapata auton ikkunat. Ensimmäistä kertaa tämän (alkavan) talven aikana. Siksipä hän päätti etsiä hieman kuvia erilaisista jääskrapoista autoilijoille!









Ja mikä ettei, näissä loistavia joululahjaideoita kaikille autoilijoille! Autoilemattomille heijastimet!




Kuvat: http://www.mique.fi/shop/images/81952.jpg , http://www.karoliinanpuoti.fi/images/hirvi_-_jaaskrapa_pieni_0810_01f.jpg , http://www.snoy.fi/kuluttaja/michelin/michelin_kaavin.jpg

20091130

Pitääkö ylipainokiloista maksaa?

Iltalehden sivun kyselyn mukaan 85 % on sitä mieltä, että kyllä pitää ja 15 % on sitä mieltä, että ei. Mitä mieltä sinä olet?




ARTIKKELI (ja kuva) KOPIOITU ILTALEHDESTÄ 13.11.2009

Kuvan on napannut American Airlines -lentoyhtiön stuertti. Se on alunperin julkaistu matkailun ammattilaisten suosimalla Flightglobal -nettisivustolla, josta se on levinnyt ympäri nettiä herättäen kiivasta keskustelua.


Keskustelijoita on puhututtanut ylipainoisten ihmisten oikeus matkustaa lentokoneessa, jossa matkustajat tunnetusti istuvat vieri vieressä pienissä penkeissä. Keskustelussa ei ole julmia sanoja säästetty.


Kuvan tilanne ei ole ainutlaatuinen. Keskisuomalaisen mukaan Yhdysvaltojen lentokentillä ratkotaan päivittäin tilanteita, joissa keskivertoa huomattavasti kookkaampi ihminen tulisi osata sijoittaa koneeseen niin, ettei tästä ole haittaa lentoemäntien työskentelylle tai yleiselle turvallisuudelle ja mukavuudelle.


Artikkeli ja kuva: http://www.iltalehti.fi/matkajutut/2009113010685059_ma.shtml

Paris holds the key to your heart


La Tour Eiffel, suomeksi Eiffel torni sijaitsee Ranskan pääkaupungissa Pariisissa ja toimii samalla kaupungin symbolina. Tarkemmin sanottuna torni sijaitsee Champ de Mars –nimisellä puistoalueella Seinen etelärannalla. Creature toteaa tähän väliin, jotta olihan se mukava käydä siellä tiirailemassa Pariisin kauniita valoja pimeällä ja muistelee vielä leppoisasti niitä kaupustelijoita siellä alhaalla. Princess komppaa edellistä, mutta täytyy myöntää, että ensimmäisellä Pariisin reissullaan koki rautatornin huomattavasti vähemmän mielenkiintoiseksi kuin sen alla olevan karusellin.

Torni on nimetty rakentaja Gustave Eiffelin mukaan. Suunnittelijoina toimivat Eiffelin toimistossa työskentelevät Maurice Koechlin, Emile Nouguie sekä Stephen Sauvestre, joka teki kaksikon alkuperäissuunnitelmaan merkittäviä muutoksia. Tornia rakennettiin vuosina 1887-1889 ja avattiin yleisölle vuonna 1889, minkä jälkeen siellä on vieraillut yli 220 miljoonaa kävijää.

Korkeutta tällä tornilla on telkkariantenni mukaan luettuna 324 metriä korkeutta ja ylin tasanne on 300 metrin korkeudessa. Tämä oli suunnitteluvaiheessa tärkeä symbolinen mittaennätys, joka piti saavuttaa. Tornin takorautainen runko painaa 7 300 tonnia, kokonaispainoa löytyy peräti 10 100 tonnia: betoniset perustukset on laskettu kahden metrin syvyyteen.

Valmistuttuaan torni oli peräti 40-vuoden ajan maailman korkein rakennus. Tittelinsä se menetti kuitenkin vuonna 1930 New Yorkiin rakennetulle 319 metriselle Chrysler Buildingille. Silti torni on yhä Pariisin korkein ja Ranskan viidenneksi korkein rakennus.

12 tammikuuta 1908 maailman ensimmäinen pitkänmatkan radioviesti lähetettiin juuri Eiffel tornista.

kuva: http://www.essential-architecture.com/ARCHITECT/arch-eiffel.jpg

Mitä ihmettä?!?!


Nyt täytyy kyllä ihmetellä mitä on tapahtunut. Aamulla meillä oli blogilistalla lukijoita viikossa hyvällä tuurilla 6, kuumuutta oli juuri ja juuri plussan puolella. Nyt meillä on tämän päivän aikana tullut yli 60 käyntiä ja asteetkin on noussut ropisten. Iso kiitos teille kaikille jotka täällä blogissa käytte lukemassa ja täytyy sanoa vaan että oho.



kuva: http://www.lte-student.info/uhoh.gif

20091129

Oletko sinä yksi heistä?


Mikä siinä on, että nykyaikana ihmiset tykkäävät leikkiä jumalaa heikompien kustannuksella? Esimerkkinä suhteellisen vasta uutisissa ollut jeesusteipillä kiedottu kissa, lemmikkien jatkuva kärsimys hoitamattomuuden ja ruokkimattomuuden vuoksi, turkiseläinten elävältä nylkemiset… Näitähän riittää. Pystyisitkö sinä vahingoittamaan lemmikkiäsi?

kuva: http://www.edwardstraining.net/images/gallery/thumbs/puppy4.jpg

Kuvitteletko vain...?


Kuka pitää avaimista? Ainakin me pidämme, sellaisista vanhahtavista ja kauniista. Avaimella voi avata juttuja, mitä vanhempi ja salaperäisempi, sen parempi. Kuka ties vaikka ovi avautuisi Narniaan tai sieltä löytyisi aarre. Ei kaikki aarre ole kuitenkaan kultaa eikä hopeaa, ei arvokasta tai aarre kenellekään muulle. Aarre voi olla esimerkiksi vaikka vain harvinaislaatuisesti omaa silmää viehättävä valokuvakehys. Tai toinen avain. Tai aarrekartta?


Kuinka usein annat mielikuvitukselle vallan? Uskallatko eläytyä pieniin päiväuniin, elää hetkessä ja kuvitella mitä kaikkea voisi tapahtua – siis kaikkea muutakin kuin arkisia sattumuksia? Nykyisin niin moni yrittää olla liian ”aikuinen”, mitä se sitten ikinä tarkoittaneekaan. Onko outo lentää lintujen mukana tai tutkia luolia jossain kaukaisessa maassa nälkäisten alkuasukkaiden hengittäessä niskaan?


Kuinka monesti olet halunnut olla jossain muualla, vaikkapa paikassa jota ei oikeasti ole olemassakaan? Tai kuka väittää, ettei sitä olisi. Jos uneksit sen, se on olemassa. Vaikka vain oman pääsi sisässä, mutta niinhän Mikämikämaakin syntyi! Elämä on kovin lyhyt vietettäväksi tässä yhdessä ja ankeassa maailmassa, joka on täynnä pakokaasuja ja masentavaa ilmapiiriä.


Mielikuvitus on kehittyneimpien aivojen korkeimpia tuotteita. Mielikuvitus on se, jonka avulla henkilö keksii itse asioita, olivat ne sitten fiktiivisiä tai tosia. Se on eri asia kuin muistaminen. Mielikuvitus on uuden, ennen kokemattoman löytämistä ja keskeinen luovuuden lähde. Toisaalta todella vilkas mielikuvitus voi aiheuttaa myös harhamuistikuvia tilanteista, joita ei oikeasti tapahtunut tai jopa pelkoja milloin mitäkin kohtaan.


Muun muassa leikki, keksiminen, luovuus ja ongelmanratkaisu vaativat mielikuvitusta. Milloin viimeksi olet leikkinyt? Muistatko miten mukavaa oli lapsena leikkiä hippaa tai piilosta? Mitä jos kokeilisit lähipäivinä?


Toivotamme piristäviä hetkiä mielikuvituksen herättelemisen suhteen ja kertokaa toki, jos olette löytäneet oman salaisen pienen paikkanne siellä jossain!

Elämänkoulussa: pedikyyri


DIY pedikyyri. Eikö kuulotakin ihanan helpolta ja vaivattomalta? Unen näköä, uskokaa pois. Minä, Princess Peach, tahtoisin nyt opastaa teitä pedikyyrin maailmaan ja kertoa elävän esimerkin siitä, kuinka sitä EI kuulu tehdä.

Kun olet muutamaa tuntia aikaisemmin onnistunut lähes täydellisesti manikyyrin teossa,(älä) kaiva intoa puhkuen lakkasettiä uudelleen esiin. Älä välitä siitä että olet juuri paria minuuttia aikaisemmin rasvannut kätesi ja että aluslakan levitys menee vähän päin sitä kuuluisaa. Odottele aavistuksen verran liian lyhyt aika ihan vain että pääset laittamaan kärkitippitarroja vielä hieman märkiin, lakattuihin varpaisiin. Muistathan että varmasti hipellät liimapuolta niin, että se ei tartu kunnolla kynsiisi. Ala tarmokkaasti vetelemään valkoista kärkilakkaa. Muista vedellä vähän ohi ja aina pyyhkäistä sormella lakka valumat pois ja pyyhkäistä ne polveen, joka operaation jälkeen muistuttaa kutakuinkin lumipalloa. Odota noin 10 sekuntia että valkoinen lakka kuivuu ja revi tarrat irti. Näytä todella tyrmistyneenä kun kohtaat uskomattomien salonkikynsien sijaan läjän muhkuroita, joissa on suttuinen, toisiinsa sekoittunut lakka. Sen sijaan että pyyhkisit mitään kynsilakan poistoaineella, pyyhi sormella kohdat jotka eivät kuuluneet suunnitelmiisi. Pyyhi lakat polveen ja syytä tarroja sotkuisesta lakasta.

Tässä vaiheessa päätät, että toisen jalan varpaat vedät vapaalla kädellä, minähän en noihin kirottuihin tarroihin enää koske. Muista ensimmäisenä lakata koko varvas valkoiseksi. Korjattuasi sen (sormella) huiski loputkin lakat varpaisiin. Uskottele itsellesi että tulos on VÄHINTÄÄN kohtuullinen. Tässä vaiheessa levitä varpaasi räpylämäiseen asentoon ja kipitä huoneesta ulos hakeaksesi pumpulipuikkoja. Juostessasi mitä mielenkiintoisimmalla taktiikalla takaisin, muista, että kannoit vasta noin 30 minuuttia sitten huoneeseesi pienen läjän niitä. Korjaa lakkoja polvestasi ja niistä kohdista varpaista, joita et vielä ole ehtinyt sormellasi korjata. Muistathan olla mahdollisimman kärsimätön ja tökkäistä vasta lakkaamaasi varvasta siinä toivossa että siitä tulisi tosi kaunis. Muista kiukutella kun näin ei käy. Parin tuskallisen minuutin ajan odotat että lakat kuivuu. Edes vähän. Kaiva esiin päällyslakka ja huiski sitä vähän sinne ja tänne turhautuneena. Uskottele itsellesi että olet oikeasti ihan hyvä kosmetiikan kanssa, nyt oli vaan huonot tuotteet, huono ajankohta, huono päivä ja ruokakin oli aika pahaa.

Lopeta prosessi, murise itseksesi ja totea että taidat jättää DIY pedikyyrit tästä eteenpäin jollekin ihan muulle.

20091128

Ei itkeä saa, ei meluta saa...


Nyt kun kaikkialla on jo jouluhärdellystä, niin ei olla Pekkaa pahempia! Elikkäs rupattelemme tänään Joulusta, tuosta, ah, ilon ja valon juhlasta, joka on niin monella sydäntä lähellä oleva juhla. Ja koska olemme silti edelleen marraskuussa, emme rupattele vielä varsinaisesta joulusta, vaan enemmänkin ajattelimme rupatella ajankohtaisemmasta asiasta – pikkujouluista.


Pikkujoulut ovat vapaamuotoinen, yleensä jouluaiheinen juhla, jonka järjestävät tyypillisesti erilaiset yhteisöt, yritykset, yhdistykset ja organisaatiot. Miten pikkujoulut sitten eroavat normaalista joulusta? Pikkujoulut ovat paljon, paljon vapaamuotoisempi tilaisuus, missä on huomattavasti suurempi osa viinalla ja hauskanpidolla kavereiden kesken. Sen lisäksi en ole ollut mukana yksissäkään pikkujouluissa, missä olisi yhtä harras tunnelma kuin oikeana jouluna.

Historia osoittaa taas mielenkiintoisia perinnejuuria jopa pikkujoulujen suhteen. Aikaisemmassa postauksessamme kerroimme teille adventista, tämä siis tuntuu luonnolliselta jatkolta siihen. Adventtia kutsuttiin toisinaan pikkujouluiksi. Kuitenkin varsinaisten pikkujoulujen vietto alkoi vakiintua Helsingissä ensimmäisen maailmansodan jälkeen ja lähtökohtana toimi koulujen kuusijuhlat. Adventin aikaan vietetyistä ylioppilaskuntien syyskauden viimeisistä iltamista vähitellen muotoutui nykyinen pikkujoulu. Ennen toista maailmansotaa käytettiin myös termiä puurojuhla.


Kotien pikkujoulu taas juontunee tavasta, jonka mukaan Tuomaan päivänä (21.12) saa alkaa maistella itse pantua olutta. Ruotsissa Tuomaan päivän iltaa kutsuttiin pikkujouluiksi. Ajan saatossa perinne kuitenkin muotoutui Lucia-juhlaksi, joka edelleen muistuttaa suomalaista pikkujoulua.


Muutama resepti pikkujoulujuomia varten, kopioitu sivustolta http://www.maku.fi/reseptit/?f=Sesonki%3A%3ATalvi%3A%3APikkujoulu&d=Sesonki toivomme teille mitä parasta joulua. Tai pikkujoulua tässä yhteydessä.

PUNAINEN PORTVIINIGLÖGI (kyllä, siinä on alkomaholia)

aktiivinen valmistusaika: 10 minuuttia

1 plo punaviiniä

2 dl punaista portviiniä

muutama kanelitanko

muutama tähtianis


Kuumenna viini ja portviini sekä mausteet. Älä keitä. Siivilöi mausteet pois. Kaada glögi laseihin, joihin olet tipauttanut rusinoita ja manteleita.


VAALEA MANDARIINIGLÖGI (alkomahoolia tässäkin)

aktiivinen valmistusaika: 10 minuuttia

1 plo valkoviiniä

1 dl mandariinilikööriä

2 rkl hunajaa

kanelitanko

muutama neilikka


Kuumenna viini ja likööri sekä mausteet. Älä keitä. Siivilöi mausteet pois. Kaada glögi laseihin, joihin olet pannut keltaisia rusinoita ja cashewpähkinöitä. Halutessasi voit koristella lasit vielä hyvin pestyistä mandariineista kuorituilla spiraaleilla.


Viettäkäähän hauskat pikkujoulut, olkaa varovaisia, älkääkä ajako alkoholin alaisena!

Kaunotar vai Hirviö?


Seuraavana haastatteluun päätyy iki-ihana, superfeimi Creature! Luvassa on uskomattoman upea katselmus Creaturen kauneuden hoitoon ja muuhun hömppään. Vain Divine Kingdom of Universessa!

”En käytä paljoa kosmetiikkaa, lähinnä shampoota, kosteusvoidetta, ripsiväriä, kajalia ja luomiväriä. Sitten joskus harvemmin käytän peitevoidetta, hiuslakkaa ja huulipunaa. Ainoat tuotteet joita käytän oikeastaan päivittäin ovat hiusvaha ja kosteusvoide.”

Suosikkituotteikseen hän nimeää Sebastian craft clay- hiusvahan ja Rimmelin kajalin, ripsarin ja puuterin (joka tosin lensi roskiin sen jälkeen kun se ei enää näyttänyt käyttökelpoiselta, saatikaan sellaiselta jota naamaan tohtisi pistää.)

Heräteostoksia Creature ei juurikaan kosmetiikan suhteen tee, itse asiassa hän ostaa sitä vain äärimäisen pakon tullessa. Ja silloinkaan se ei ole yhtään hauskaa. Yhden katastrofin hän kuitenkin muistaa ostaneensa. Yves Rocherin vaniljan tuoksuisen helvetin. Loppujen lopuksi sitä käytettiin mm. sotaan veljeä vastaan, mutta ei siitä sen enempää.

Hiusten värjäämisen hän aloitti 14-vuotiaana ja sen jälkeen värejä onkin päässä ollut laidasta laitaan. ”Minulla on ollut punaista hennaa (väri ei tosin oikein pysynyt), mustaa punaisilla raidoilla, mustaviolettia… Sitten on myös ollut punaiset, tummanruskeat ja luonnollisen väriset vaaleanruskeilla raidoilla. Myös sinimustalla ja mustalla olen ehtinyt värjäämään”. Onpahan hän myös ehtinyt yhden päivän väreillä vetämään vihreää ja hopeaa raitaa päähänsä. Creaturen oma hiusten värihän on tummanruskea. (toim. huom. kesken haastattelun Creature katoaa testaamaan, josko tästä purkista tulisi vielä jotain. Kyllähän sieltä tuli. Onnittelen vihreästä raidasta!)

Kummallisimmaksi tuotteeksi, josta hän on kuullut, hän nimeää ehdottomasti kaularasvan, johon hän itse asiassa törmäsi juuri tänään ensimmäistä kertaa. Kivuliaimpia kauneuskokemuksia on hänelle olleet ehdottomasti kulmien nyppiminen sekä kuivien jalkojen sheivaaminen ja rasvaaminen sen jälkeen. Hän ei kuitenkaan usko, että kauneuden vuoksi tulee kärsiä. Jotkut vain tekevät sitä vapaaehtoisesti. Kosmetiikkamokakseen hän nimeää ensimmäisen vahanlaittokerran – tuloksena oli varsin hurmaava liimaletti.

Viimeisenä hän haluaa lähettää terveisiä kaikille meikkimonstereille, etenkin niille nuoremmille. ”Vähempikin riittäisi”. Veit jalat suustani, sister.

20091127

Mistä on pikku prinsessat tehty

No tässä tapauksessa ainakin vaaleanpunaisista pilvistä, kukkasista ja muutamasta kosmetiikkatuotteesta. Tänään meillä on haastattelussa ikioma Princess Peachimme, joka kertoo kosmetiikasta.

En tulisi toimeen ilman shamppoota ja hoitoaineita. Tiukkaa voisi tehdä myös ilman käsirasvaa, hiuslakkaa ja ripsiväriä. Suosikkimerkki riippuu paljon tuotteesta, sillä joillain merkeillä on hyvät ripsivärit, mutta kusiset meikkivoiteet. Tai joillain on hyvät hiuslakat mutta huonoa shamppoota. Tykkään Tigin shamppoista, ja haluaisin kokeilla heidän hiuslakkojaan. Halpamerkeistä Maybellinellä on parhaimmat ripsivärit, ainakin omille ripsilleni ja tällä hetkellä tykkään käyttää Colossal Volume Expressiä. Body Shop
in tuotteista pidän todella paljon suihkusaippuoista ja huulirasvoista.


Erehdyksiä kosmetiikan suhteen on varmasti miljoona. Esimerkiksi yksi Doven deodorantti oli aivan järkyttävän hajuista, en jostain syystä tykännyt siitä yhtään. Siinä oli kultainen korkki. Sitten todella monet hiuslakat ovat olleet huonoja, mun hiukset on tositosi hankalat pitää kurissa ja tähän mennessä todella harva hiuslakka on pystynyt siihen, viimeisimpänä hutina oli joku Pantenen paska. Itseruskettava on myös yksi suuria erehdyksiäni.

Arkipäivisin käytän shamppoota, hoitoainetta, hiuslakkaa ja jos joskus pitää saada erityisen paljon tukea ja pitoa kampaukselle niin muotovaahtoa lisäksi. Sitten meikit joita laitan, käsivoide… Usein myös kynsilakkaa ja –poistoaine, dödö ja sheivaussössöjä pari kertaa viikossa. Ai niin, ja kuorinta kerran viikossa ainakin.

Luonnollinen hiusvärini oli pienenä ihan platinan vaalea, sitten joskus 12-vuotiaana hiukseni alkoivat tummentua kullertavan vaaleanruskeaksi. Nykyään on varmaan harmaa, en tiedä, sillä aloitin hiusten värjäämisen 12-vuotiaana. Hiukset värjään aika usein kampaajalla, mutta kotona värjätessä käytän jompaakumpaa kahdesta väripurkista. En kuitenkaan nyt muista tähän hätään nimiä, koska tunnistan ne kuvista. Toinen purkki on sininen ja toinen liila, molemmista otan aina mustanruskean.

Kosmetiikkaa omistan hyvin, hyvin paljon. Mulla on ne jaoteltuna 5 eri paikkaan ja jokaisesta niistä löytyy hemmetisti tavaraa. Jos saisin 10 000 euroa rahaa, en todennäköisestikään tuhlaisi kaikkea kosmetiikkaan. Luultavasti ostaisin Tigiltä muutaman tuotteen, jonkin ihanan luomiväripaljettijutun ja pari haluamaani tuoksua. Uskon, että se jäisi siihen, tuhlaisin nimittäin enemmän vaatteisiin ja kenkiin.

Toivon, että en ikinä joudu tilanteeseen, jossa olisi tarvetta kokeilla selluliittivoidetta.

Kirkkaan punainen väri huulipunissa on todella se
ksikäs ja kaunis, mutta itse en käytä sitä melkein yhtään, koska tykkään korostaa enemmän silmiä. Tykkään myös melko neutraaleista vaaleanpunaisen ja sellaiseen koralliin taittavista sävyistä. Ja miksei vähän beigeenkin, mutta en tykkää pissisnudehuulista yhtään.

Muistakaahan pestä meikit pois joka päivä ja kallis ei aina ole paras mahdollinen!




kuvat : http://expat21.files.wordpress.com/2009/04/taking-care-of-beauty1.jpg http://minutillo.com/steve/weblog/images/kitty-tiara.jpg


Hoosianna ja adventti


Koska tulevana sunnuntaina, eli 29.11 on ensimmäinen adventtisunnuntai, kirjoitamme siis jutun siitä ja kerrankin ajoissa. Aikaisintaan ensimmäinen adventtisunnuntai voi olla 27.11 ja viimeistään 3.12.

Adventti itsessään tarkoittaa joulua edeltävää, vajaan neljän viikon jaksoa kristillisessä kalenterissa. Läntisten kirkkojen kirkkovuosi (joka on yleisnimitys niille kristillisille kirkoille, joiden juuret ovat roomalaiskatolilaisessa perinteessä eivätkä itäisessä ortodoksisessa perinteessä.) on keskiajan lopulta lähtien alkanut ensimmäisestä adventtisunnuntaista.

Adventtiaikaa kutsutaan myös pieneksi paastoksi tai adventtipaastoksi, erotuksena pääsiäistä edeltävästä suuresta paastosta.

Ensimmäinen adventtisunnuntai on nöyrtymisen adventti, joka on myös Suomessa yksi suosituimmista juhlapyhistä. Ensimmäiseen adventtisunnuntaihin kuuluu oleellisesti myös Hoosianna-hymni, jonka voi kuunnella http://www.youtube.com/watch?v=rJV4qa1D9mQ ja varmasti löytyy parempikin versio jos vain viitsii vaivautua etsimään. Jos nyt on sattumoisin hukannut virsikirjansa / ei ole sellaista koskaan omistanutkaan, nuotit ja sanat löytyvät osoitteesta http://evl.fi/Virsikirja.nsf/0/6441c96c2ec32136c22572f90028d7fa?OpenDocument . Hoosianna-hymnin sävelsi saksalainen Vogler 1700-luvun lopulla ja ensimmäistä kertaa suomessa se julkistettiin vuonna 1807. Hoosianna huudahdus tarkoittaa oikeasti ’oi auta, pelasta’, mutta jopa jo ennen Jeesus-poikaa sitä pidettiin juhlahuutona ja riemunilmaisuna.

Ensimmäisen adventtisunnuntain liturginen väri on valkoinen, maanantaista lauantaihin violetti tai sininen. Mikäli jotakuta kiinnostaa tietää virsisuositukset tahi tekstit, jota lukea aikansa kuluksi ”oikeaan aikaan”, voi käydä katsomassa osoitetta
http://www.evl.fi/kkh/to/kjmk/kal/1advs_evk.shtml , josta myös löytyy lisää kirkollista tietoa pyhästä.

20091123

Mihin avaruus loppuu?


Tuttu kysymys jokaiselle melko varmasti. Tunnetuin vastaus on varmasti, ei mihinkään. Avaruus on jatkumo, joka ei lopu.

Ja nyt emme aio kertoa teille, että avaruus on tyhjiö, siellä ei kulje ääni ja muuta soopaa, joka selviää esimerkiksi Aku Ankkaa lukemalla. Emme myöskään aio kertoa, että ”viimeisimpien WMAP -satelliitin tulosten mukaan kaikkeus on geometriselta rakenteeltaan euklidinen eli tasomainen. Tästä ei vielä voida vetää suoraa johtopäätöstä siihen, onko avaruus ääretön vai äärellinen. On myös olemassa mahdollisuus, että maailmankaikkeus on sittenkin kaareva” (suora lainaus Wikipediasta), koska se todennäköisesti kuulostaisi hyvin jäykältä. Eikä kukaan ehkä tajuaisi mitään.


Sen sijaa kerromme, miten Suomi liittyy avaruuden tutkimiseen. Tämä pieni pohjoinen planeetta verrattuna Jenkkeihin ja Venäjään… Eli siis. Kotimainen avaruusteknologia muodostuu sekä avaruuden tutkimisesta, avaruusteknologian kehittämisestä että erilaisista avaruusteknologian sovelluksista. Osaamisaloja täällä kotimaassa on muun muassa astrofysiikka, otsoneihin liittyvä tutkimus, revontulialueen fysiikka ja avaruussää, ympäristösovellukset ja avaruuslaitteiden elektroniikka ja ohjelmistot. Eli täällä pienessä kylmässä maassakin osataan sentään jotain, vaikkakaan näin pienen maan resurssit eivät yksin riitä mittavien hankkeiden toteuttamiseen, joten kansainvälinen yhteistyö on Suomen avaruustoiminnan ydin.




Lisätietoa avaruudesta löytyy: mene Googleen ja kokeile, mutta jos haluat perustietoa niin http://www.sarkanniemi.fi/akatemiat/suppea_akatemia/frames.html on oikea paikka. Lupsakka sivusto, jossa on kivoja kuvia.


Ja jotta ette ihan tylsisty faktatietouteen, niin tässä on ajanvietteeksi pieni peli: http://www.redcross.fi/tulemukaan/lapsetjanuoret/bobo/


20091117

muffinitietoa


Ihan vain siksi, että meille selvisi, että usealla Yhdysvaltojen osavaltiolla on oma muffini, ajattelimme kirjoittaa tänne asiasta.

Minnesota, tuo 32. Yhdysvaltoihin liitetty osavaltio. Sen suurimpia kaupunkeja ovat Minneapolis, Duluth, St.Cloud, sekä pääkaupunki Saint Paul. Tuo osavaltio on tunnettu yli 15 000 järvistään ja kylmistä talviolosuhteista. Minnesota-nimi tulee Dakota-intiaanien kielen sanoista ”mni sota” ja tarkoittaa usvaista vettä. Minnesotan muffinssi on mustikkamuffinssi.

Massachusetts sijaitsee Yhdysvaltojen koillisrannikolla ja on yksi Yhdysvaltojen ensimmäisiä osavaltioita. Osavaltion pääkaupunki on Boston ja muffinssi on maissimuffinssi.

Havaiji, tuo lomaparatiisi. Se koostuu 122 saaresta pohjoisella Tyynellämerellä. Yhdysvaltojen hallussa maa on ollut virallisesti vuodesta 1898 lähtien, kun taas osavaltio siitä tuli vuonna 1959. Sitä ennen se oli itsenäinen kuningaskunta vuosina 1810-1893. Pääkaupunki täällä on Honolulu, joka on Oahu-saarella, jossa myöskin on sotilastukikohta Pearl Harbor. Havaijilla on kookosmuffinssi.

New York oli yksi maan 13 perustajavaltiosta. Heillä on omenamuffinssi.

Washingtonilla, kuten Minnesotalla on yhteistä mustikkafuffinssi.

Kalifornia on osavaltio Tyynenmeren rannikolla ja tämä maa tuskin tarvitsee sen suurempia tietopaketteja kuin että jos olet rikas, haluat todennäköisesti muuttaa tänne. Ainakin wikipedian mukaan. Unikonsiemenmuffini.

Texas on pinta-alaltaan toiseksi suurin osavaltio, heti Alaskan jälkeen. Texasin alueella asuttaneisiin intiaaniheimoihin kuului muun muassa apassit-, atakapan-, bidai-, caddo-, comanche-, cherokee-, kiowa-, tonkawa- ja wichitaheimot. Suklaakeksimuffini.

New Jerseyn pääkaupunki on Trenton ja muffinssi karpalomuffini.


(kuva: http://shop.mangacafe.fi/images/gluteeniton_muffini_pieni.jpg)

20091116

keijukaisia ja ilman impiä


Tämän päivän teemana on vihreä, mistä allekirjoittanut ainakin keksi seuraavanlaisen kirjoitusaiheen: Keijut. Siitä hienoisesti vielä väännellen syntyi ajatus kertoa suomalaisista niin sanotuista keijuista, jotka voivat olla monelle hyvinkin tuntematon käsite. Tässäpä muutama niistä.

Kalevalaisen kansanrunouden tuntemia taruolentoja ja mahdollisia henkiolentoja ovat Luonnottaret, myös Luonnokkaina tunnetut olennot. Mitään tietynlaista tehtävää näillä ikivanhoilla olennoilla ei ole, kunhan näyttäytyvät milloin missäkin toimissa. Ulkonäkökin on yhtä hämärän peitossa, sillä ne vaihtelevat liiaksi, jotta osaisi sanoa mitään varmaa. Esimerkiksi Ilomantsin ja Kiteen seutuvilla näiden tarunomaisten olentojen on väitetty olevan ulkonäöllisesti kuin lihava akka, tehtävänään synnyttää tauteja ja vaivoja, aivan kuten Loveatar, Pohjan akka. Toisaalta taas Luonnokkaat yhdistetään taivaallisiin henkiolentoihin, kapeisiin, hämäläisiin henkiolentoihin, joiden tehtävänä on kaventaa kuuta ja aiheuttaa kuunpimennys. Näistä ihmeellisistä otuksista väitetään myös, että he luovat raudan valuttamalla sen nisistään.

Ilman Immet, toiselta nimeltään Ilmattaret, myös kalevalaisen kansanrunouden perimiä taivaalla asuvia jumalallisia neitoja. Ilmatar liitetään Väinämöisen sekä maailman syntyyn. Ilman Immet myös usein mainitaan kapeeksi tai luonnottareksi. Tästä linkistä http://www.ylivieska.fi/alltypes.asp?d_type=5&menu_id=5996&# pääsee lukemaan Kalevalan maailman synnystä, niitä joita kiinnostaa ja jotka eivät tiedä siitä valmiiksi, miten Ilman Impi tähän liittyypi.

(kuva: http://blog.goethe.de/finnland/uploads/ilmatar.jpg)

going green


Tiesittekö, että ihmissilmä pystyy erottamaan juuri eniten vihreän eri sävyjä? Ja vaikka väripigmenttiä on luonnossa paljon, on sitä erittäin vaikea valmistaa.

Vihreä voi merkitä täysin erilaisia asioita. Esimerkiksi hyvin monissa kulttuureissa vihreä on elämän ja kasvun merkki, mitä ei varmaan ole vaikea arvata, mutta mikä on vaikea arvata, on se, että joissain trooppisissa maissa vihreä voi merkitä myös vaaraa. Länsimaissa vihreä liitetään yleensä kateuteen, elinvoimaan ja hedelmällisyyteen, mikä on jo sinänsä ristiriidassa keskenään. Vihreä voi myös merkitä egologiaa, kuten esimerkiksi politiikassa. Lisäksi vihreä voi merkitä esimerkiksi sitkeyttä, ylpeyttä, muutosvastaisuudesta, ylemmyydentunteesta, pysyvyyden tavoittelusta… Aina rauhoittavaan ja myrkkyyn, ”myrkyn vihreä”, asti.

Kielellisesti vihreä periytyy esimerkiksi englannin green sanasta gréne, josta myös on saanut alkuperänsä grow, kasvu.

Erilaisissa kulttuureissa taasen vihreä voi olla merkkinä esimerkiksi rahalle (yhdysvallat), rauhalle ja harmonialle (Kaakkois-Aasia), toivolle (Meksiko), voittamiselle (esim. muinainen Kreikka) ja vaikkapa pysyvyydelle (Persia).

Kielellisesti vihreä periytyy esimerkiksi englannin green sanasta gréne, josta myös on saanut alkuperänsä grow, kasvu.

Erilaisissa kulttuureissa taasen vihreä voi olla merkkinä esimerkiksi rahalle (yhdysvallat), rauhalle ja harmonialle (Kaakkois-Aasia), toivolle (Meksiko), voittamiselle (esim. muinainen Kreikka) ja vaikkapa pysyvyydelle (Persia).



Mikäli vihreä kiinnostaa enemmän, käykäähän osoitteessa http://www.coloria.net/varit/vihrea.htm josta aineistomme on julmasti lainattu ja tiivistetty.

kuva: http://www.svgopen.org/2005/papers/Prasad_Abstract_R2V4SVG/lime.JPG

20091113

Mr Big


Eräs maailman tunnetuimmista nähtävyyksistä ja maamerkeistä on Iso Pena, eli Englannissa Houses of Parliamentin iso kellotorni Big Ben. Joskaan nimi Big Ben ei tarkoita kyseistä tornia, jonka nimi on muuten St.Stevens, vaan itse tasatunnein lyövää kelloa! Joka tapauksessa se sijaitsee kaupungin ydinkeskustassa Thames-joen varrella. Kellon lisäksi kapistus toimittaa Lontoon ja koko Iso-Britannian symbolin virkaa

Nimensä tämä Iso Pena on saanut nimenantoasian puheenjohtajana toimineen, Lontoon julkisten rakennustöiden päällikkö Sir Benjamin Hallin mukaan, ainakin näin väittää eräs tarina. Toinen taru taas väittää nimen tulleen sen ajan raskaan sarjan nyrkkeilijän, Ben Cauntin mukaan.

Korkeutta tällä isoisän kaappikellolla on peräti 96,3 metriä ja painoa pelkällä kellolla on 13,1 tonnia. Se käynnistettiin toukokuussa 1859, mistä lähtien se onkin käynyt lähes keskeytyksettä.

Kellotornin historia on varsin mielenkiintoinen. Sitä on nimittäin käytetty aikaisemmin kansanedustajien vankilana ja viimeinen vankeuteen joutunut oli Charles Bradlaugh, joka kieltäytyi vannomasta käsi raamatulla vuonna 1880.

Tässä mukana linkki Helsingin Sanomien artikkeliin siitä, kun Ben täytti 150 vuotta nyt vuonna 2009: http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Lontoon+Big+Ben+t%C3%A4ytti+150+vuotta/1135246386558
Lisäksi Big Benillä on omat kotisivunsa:
http://www.parliament.uk/bigben/
Me molemmat voimme kertoa ylpeänä nähneemme tämän korkean kellon livenä. Mikäli haluatte kuulla sen ihmeellisen soundin, menkää wikipediaan.

20091112

let me see some orange


Oranssiin väriin on liitetty hedelmällisyys, sillä appelsiinipuu on ikivihreä kasvi ja oranssi värinä on saanut nimensä juuri appelsiinistä (vanha ranska orenge, englanti orange). Itse aisassa muissa länsimaisissa kielissä ei oranssille ole ollut tarvetta, sillä yleensä oranssit asiat kuvataan punaisina, kuten esimerkiksi liekit. Oranssia tarvittiin vasta, kun appelsiini saapui Eurooppaan 900- tai 1000-luvulla. Samalla kun appelsiinien tunnettavuus kasvoi, kasvoi väritermin tunnettavuus. Tosin värinimenä oranssia käytettiin vasta 1600-luvun puolella. Suomenkieleen oranssi vakiintui vasta 1900-luvulla, mutta vielä 1900-luvun puolivälissäkin puhuttiin appelsiininkeltaisesta.

Oranssilla on useita merkityksiä erilaisissa kulttuureissa. Esimerkiksi muinaisessa Roomassa oranssit, joskin niitä kutsuttiin punaisiksi, hiukset olivat suosittuja ja Azteekeille oranssi symboloi auringonjumala Tonatiuhin jumalallista olemusta. Oranssi on myös Buddhan väri, kun taas Irlannissa sillä on poliittista merkitystä; se kun liitetään protestantteihin. Hollannissa oranssi on kuninkaallisen perheen väri.

Oranssi väriterapiassa on räjähtävää voimaa, joka henkii rohkeutta, riskejä ja oivallusta. Tässä värissä pärskyy ilo, uudet ideat ja vanhojen totuttujen tapojen rikkominen. Oranssi myös avaa kielteisiä ajatusmuotoja, jotka rajoittavat tunne-elämää. Oranssi vahvistaa itsetuntoa sekä antaa elämänhalua, mistä syystä se onkin loistava masennuksen poistaja. Lisäksi se vilkastuttaa aineenvaihduntaa ja hormonitoimintaa.

Viimeisenä pienenä kivana faktana oranssista kerromme teille jokaiselle, joka on joskus ollut Suomen kesässä, mökillä, metsän lähellä, hyttysten syötävänä. Hyttyset inhoavat oranssia väriä.

Kohti etelää! osa 3




Pitkän matkakuumeen ansiosta matkapaikasta tuli otettua selvää yhtä ja toista mielenkiintoista asiaa. Kuten esimerkiksi meille selvisi, että siellä on palmuja! Huolemme haihtuivat, kun kuulimme, ettei siellä pitäisi olla minkäänlaisia vaarallisia monstereita, ei maalla eikä merellä, mutta hieman tarkemman ja yksityiskohtaisemman tietojenhaku-vaivannaön jälkeen selvisi, että Kanariansaaret kuuluvat aika monenlaisen hailajin reviiriin. Joten suhtautukaamme varauksella uimisen mahdollisuuteen… Kuitenkin on mukava saada hivenen jännitystäkin elämään, joten ehkäpä käymme pulahtamassa. Tosin sitä varten pitää ostaa kumiset uimatossut merisiilien varalta, siellä niitä vilisee. Emme tahtoisi joutua virtsailemaan toistemme tai omiemme jalkojen päälle, se kuulemma auttaa merisiiliin. Emme tosin ole etsineet tähän minkään näköistä taustatietoutta, joten pitäisiköhän vielä sen verran raottaa Googlen ihmeellisiä verhoja?



















20091110

Stressaako? Hellitä hetkeksi!


Aika monille yleinen tila on stressi, elikkäs kiihtymistila, joka alkaa usein psyykkisenä ja johtaa myös elimistön kiihtymiseen. Ajattelimme nyt kertoa lyhyesti stressistä ja sitten hieman rentoutumisohjeita, ennen kuin joulustressi kunnolla alkaa ja kaikki muutkin ennen-lomaa-stressit. Ja ihan muutenkin, onhan se hyvä tietää myöhempiä juttuja varten. Haluamme kuitenkin muistuttaa, että emme ole lääkäreitä tahi mitään sellaisia ihmisiä, joiden sanaan kannattaisi uskoa 100%.

Eli lyhyesti stressistä: melkein mikä tahansa voi laukaista stressin, esimerkiksi suuret elämänmuutokset; positiiviset (esim. rakastuminen) tai negatiiviset (esim. muutto, ero). Ja koska tätä on jokaisella ainakin jossain vaiheessa elämässään, tietävät jokainen, että stressi on täysin normaali reaktio (elkää siis peljätkö).

Kohtuullinen ja lyhytaikainen stressi voi lisätä tarkkaavaisuutta sekä keskittymis-, että suorituskykyä, jolloin sen katsotaan olevan positiivinen voimavara. Kuitenkin pitkään jatkunut voimakas stressi alentaa ihmisen psyykkistä toimintakykyä, joka tuo mukanaan unettomuutta, keskittymiskyvyttömyyttä ja muistivaikeuksia. Stressaantunut ihminen voi olla esimerkiksi vihainen, jännittynyt, onneton tai turhautunut ja usein stressiin liittyy väsymystä, pelkoa ja huolta.

Yleisimpiä fyysisiä stressioireita ovat verenpaineen ja sydämen sykkeen nousu. Myös vatsavaivat, päänsärky, pyörrytys, krooninen kipu ja epämääräinen fyysisen suorituskyvyn lasku on kasvavan stressin merkkejä.

Stressiin on kuitenkin apua: Siihen auttavat muun muassa liikunta, säännöllinen ja terveellinen ruokavalio, riittävä uni, harrastukset sekä hyvät ihmissuhteet. Olennaisinta stressin hoidossa on siis se, että jossain on tapahduttava muutos.

Rentoutumisesta sitten aluksi muutama sananen: Päinvastoin kuin stressireaktio, rentoutuminen ei ole automaattinen. Sitä varten on kehitetty erilaisia toimintatapoja ja jokaisen täytyy vain löytää omansa kokeilemalla. Jokaiselle rentoutumistekniikalle on kuitenkin kaksi hyvin ominaista asiaa; mielen kohdistaminen toistettavaan lauseeseen, sanaan, hengitykseen, tms., ja passiivinen suhtautuminen mielen läpi kulkeviin ajatuksiin.

Paras rentoutumiskonsti mitä tiedetään olevan, on seksi. Aivan kuin liikunnassa, verenkierto piristyy ja lihakset rentoutuvat pitkäksikin aikaa. Muun ohella toisen kanssa yhteen mukautunut hengitys hoitaa ihmistä päästä varpaisiin.

Muita kokeilun arvoisia konsteja ovat muun muassa hieronta, esimerkiksi kasvot ja pää tai jalat. Lämmin vesi, hengitys ja sen tiedostaminen: Istahda alas ja keskity hengittämiseen. Hengitä hitaasti ja syvään vatsaan saakka. Aromaterapia, joista rauhoittavin aine on laventeli.

Alkoholi ei poista stressiä. Aivojen kontrolli vain lamaantuu hetkeksi.

Toivotamme stressivähyisiä syyspimeitä iltoja ja mukavia rentoutumishetkiä!

(kuvat: http://www.aroma-ki.fi/ayurveda.jpg , http://www.mynewsletterbuilder.com/ex/template_content_corner/ex147/images/stress.JPG )

20091108

Onnea ihanille iseille!

Koska tämä ikiaikainen juhla on tänään, eli marraskuun toisena sunnuntaina, tänä vuonna siis 8.11 ja tulevina vuosina 14.11.10, 13.11.11, 11.11.12 jne. Muualla maailmassa pappasdagar vaihtelee, jotta milloin se on. Suomessa tämä isukkien juhla on liputuspäivä.

Mutta kuten jokaista kiinnostaa, laitamme tähän esimerkkimaista isienpäivien viettoaikoja, jotta isukkia voi raahata oikeaan aikaan ympäri palloa. Lisää maita löytyy mm. osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Is%C3%A4np%C3%A4iv%C3%A4 . Maaliskuun 19 päivänä vietetään isien päivää Italiassa, Espanjassa sekä Portugalissa, kun taas kesäkuun kolmantena sunnuntaina sitä vietetään muun muassa Alankomaissa, Kanadassa, Japanissa, Malesiassa ja Turkissa. Heinäkuun kolmantena päivänä sitä vietetään Uruguayssa, ja syyskuun ensimmäisenä sunnuntaina sitä juhlistetaan Australiassa ja Uudessa-Seelannissa.


Kuten jokainen koulussa tai tarhassa ollut muistaa että iseille värkättiin alaluokilla ja tarhoissa lahjoja ja kortteja, ei kenellekään tule mieleen, että isienpäivä ei olisi lahjojenantopäivä. Jos ei lahjaa anna, niin vähintäänkin se kortti pitää kiikuttaa. Moni isi vielä toivoo että aamiainen tulisi sänkyyn ja tänään saisi virallisesti olla tekemättä yhtään mitään. (Tosin kumpikaan meistä ei ole isä, joten oikaiskaa, mikäli olemme väärässä).


Isänpäivä, kuten jotkut muutkin juhlapyhät ovat rantautuneet tänne pohjoiseen pienvaltioon Yhdysvalloista. Ruotsalaiset lisäsivät vettä myllyyn ehdottaessaan vuonna 1949, että isänpäivää juhlittaisiin kaikissa pohjoismaissa. Isänpäivänä käydään myös usein suvun vanhimpia isiä juhlistamassa vierailulla.

Mutta muistakaahan! ”Kyllä meidän isä…”

Risu-menneisyydestä nykyisyyteen aka safkaa tikuilla

Ensi alkuun voisimme kertoa, että syömäpuikot ovat kaksi samanmittaista, noin kynänkokoista puikkoa, joita käytetään ruokailuvälineinä Kiinassa, Japanissa, Koreassa ja Vietnamissa. Niitä valmistetaan muun muassa puusta, bambusta, metallista, muovista, norsunluusta ja mammutinluusta. Eri maiden syömäpuikkojen välillä on myös hienoisia eroja, esimerkiksi japanilaiset puikot ovat lyhyempiä kuin korealaiset.

Syömäpuikkoja on käytetty todistetusti Kiinassa jo Shanghai-dynastian ajalla noin vuosina 1766-1066 eaa ja syömäpuikot ovat todennäköisesti keksineet erittäin nälkäiset ruokailijat käyttäen oksia apunaan päästäkseen syömään kuumaa ja sormia polttavaa ruokaa nopeammin. Muualla maailmassa on saattanut olla samanlaisia nälkäisiä ihmisiä, mutta lusikan ensiaste on kuitenkin saanut suuremman suosion. Ihmettelemme miksi…

Syy miksi tikut sitten jäivät kiinalaiseen ruokapöytään, voi olla esimerkiksi se, että kiinalainen ruoka on valmiiksi pieniksi paloiteltua ja nopeasti kuumennettua, jolloin sitä oli käypää syödä puikoilla nostettaviksi suupaloiksi. Toinen vaihtoehto saattoi olla, että eräs filosofi ja kasvissyöjä nimeltään Kongzi piti teräaseita eli esimerkiksi veitsiä erittäin barbaarisena ruokapöydässä. Joka tapauksessa syömäpuikot levisivät Kiinasta Koreaan ja Japaniin noin 500 vuoden paikkeilla.

Kuulemma erään keisarin hovissa puikot olivat hopeisia, joka uskomuksen mukaan hapetutti puikot mustiksi, mikäli ruuassa oli myrkkyä. Toisen lähteen mukaan tämä keisari ei ollut tavaltaan ainoa, sillä moni muukin uskoi hopeisten puikkojen myrkynilmaisintaitoihin.

Etikettisäännöistä löysimme sen verran, että vasemmalla kädellä syöminen alkaa olla muuten okei, paitsi joissain oikein muodollisissa tilanteissa. Vasenkätiset, pahoittelemme. Kiinassa kotona on myös ihan sallittua nostaa riisikulho huulille ja suoraan sanoen kipata puikoilla avittaen ruoka suuhun, ainoa ehdoton kielletty asia on puikkojen jättäminen kulhoon pystyyn. Tapa nimittäin muistuttaa suuresti sitä, että vainajille annettaviin ruokalahjoihin nostetaan suitsukkeet pystyyn. Lisäksi kiinalainen etikettisääntö on huomattavasti väljempi kuin esimerkiksi japanilaisten tai korealaisten.

Btw, tänään, vasta 20 vuoden harjoituksen jälkeen armas Creaturemme oppi syömään puikoilla...

Tässä vielä muillekin ohjeet kuinka niillä puikoilla kuuluisi syödä. Omat variaatiot sallittuja mutta ei suositeltuja ;D

20091103

Pistääpä pohtimaan..

Kun tänäiltana satuimme tutkailemaan Iltalehden uutisotsikoita, päätimme antaa teille vähän tekemistä tylsien ja pimeiden talvi-iltojen kunniaksi. Tässä muutamia esimerkkejä löydöistämme, jos lisää kaipaatte niin siitä vain selailemaan:

Kuusi naista löytyi kuolleena seksuaalirikollisen kotoa
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2009110110519986_ul.shtml

Poliisi jahtaa miehiä kiveksille potkivaa naista
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2009103110518483_ul.shtml

Murtovarkaat naamioituivat värjäämällä naamansa tussilla
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2009103110517644_ul.shtml

Nuori nainen raiskattiin diskon tanssilattialla
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2009110310531902_ul.shtml

Yllätys lentokentällä: Viisi miestä odotteli samaa nettimorsianta
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2009103110517503_ul.shtml

Mikä tätä maailmaa oikein vaivaa? Pohtikaapa sitä!

20091029

Leffa-arvostelu UP - Kohti Korkeuksia

USA 2009. Alkuperäinen nimi: Up. Ohjaus: Bob Peterson & Pete Docter. Käsikirjoitus: Bob Peterson, Ronnie del Carmen & Thomas McCarthy. Pääosissa: Christopher Plummer, Edward Asner, John Ratzenberger, Jordan Nagai. Pituus: 87 min.

Disneyn uusin animaatiokomedia UP kertoo 78-vuotiaasta Carl Fredriksenistä, eläkkeelle jääneestä ilmapallokauppiaasta, joka haluaa vanhan unelman käyvän toteen – vaikka hänen vaimonsa on jo vaipunut ikiuneen, vieden oman osansa unelmaa mennessään. Fredriksen sitoo tuhansia ilmapalloja taloonsa lähtien lentoon kohti Etelä-Amerikkaa, Paratiisiputousta – unelman määränpäätä. Vahingossa mukaan tarttuu yli-innokas nuori partiolainen, Russel, joka tahtoo ansaita partiolaiskunniamerkin vanhusten auttamisesta. Kuten kaikissa muissakin animaatioissa myös tässä on hulvatonta seikkailua, henkilöiden kohdatessa myös vastoinkäymisiä.

Pixarin ja Disneyn tuore luomus on ohjaajan Pete Docterin toinen kokoillan elokuva. Ensimmäinen oli Monster’s, Inc (Monsterit OY). Up on Pixarin kymmenes pitkä elokuva, ensimmäinen, joka esitetään Disney Digital 3-D –versiona. Elokuvaa näytetään myös harvoissa ja valituissa teattereissa Dolby 3D –versiona.

Elokuva oli hyvin tehty, joskin muutama pieni yksityiskohta jäi hämäräksi: esimerkiksi kun Fredriksen oli alussa raihnainen ja kulki esimerkiksi portaat alas tuolihissillä, ei hän elokuvassa tuntunut tarvitsevan paljoakaan keppiään, kuin korkeintaan kalauttaakseen sillä jotakuta päähän. Vuorikiipeilykin näytti sujuvan vaivatta. Ja kun talosta katoaa jännityksen lisäämiseksi seikkailun aikana ilmapalloja, talo pysyy sinnikkäästi mukana aina loppuratkaisuun saakka ilmassa.

Mutta toisaalta, tämänkaltaisessa elokuvassa epärealistiset juonenkäänteet ja tapahtumat kuuluvat asiaan, mistä syystä jätämme asian käsittelyn tähän. Koirien puhuvat kaulapannat olivat suorastaan nerokas keksintö, joilla saadaan heidänkin äänensä kuuluviin tekemättä kuitenkaan mitään oikeasti puhuvia koiria. Ihmettelemään pisti koirien taidot laittaa esimerkiksi ruokaa, mutta siihenhän jo kaikki ovat tottuneet niin monen monta kertaa. Myös lentokoneet, joiden aseet laukaistaan vinkuvalla kumiluulla, on pisteen arvoinen. Lapsetkaan eivät pidä asiaa niin pelottavana kun panoksina toimi tikat.

Siispä loppuratkaisun perinteisyyttä lukuun ottamatta elokuva oli varsin nautittava. Elokuvan onnellinen loppu toisaalta sopii lapsille, joille elokuva on alun perin tarkoitettu, mutta myös aikuisille, jotka huomaavat sen olevan myös erittäin viihdyttävä omine pienine jekkuineen.


(kuva: http://popdose.com/wp-content/uploads/up-poster11.jpg)

20091021

matkalle osa 2



Viime jaksossa tapahtunutta: jäimme jännittävään tilanteeseen mihin oikeasti lähdemme, sillä Creaturen töiden takia matkaa ei voinutkaan toteuttaa haluttuun aikaan ja paikkaan.

Armollisten selatessa matkaoppaita esiin nousee Costa del Sol. Paikka kuitenkin hylätään, sillä Valtiaat eivät halua lähteä lomalle Suomeen, jossa kasvaa palmuja. Lopulta, lähes lukuisten paikkojen joukosta nousee yksi ylitse muiden: Las Palmas. Taustalla soi Irwin Goodman (http://www.youtube.com/watch?v=s8GboVJIx20) ja lomatunnelma nousee huippuunsa. Sitten vain hotelleja selailemaan. Pienistä miinuspuolista huolimatta Valtiaat haluavat hotelliin, jossa on enää vain yksi parvekkeellinen huone jäljellä. Niinhän se on, jos se on viimeinen, se on pakko ottaa. Vaikka sitten olisi millainen rotankolo hyvänsä. Tosin he joutuivat kahdesta hotellista arpomaan toisen:
”Se kummassa on karkkipaperi on Hotelli X ja se missä ei oo on Hotelli Y.” Taktiikka, johon voi aina luottaa.

Hyvin pian matka on varattu ja palmunkuvat silmissä jatkamme elämää. Tehkää niin tekin.

(kuva: http://www.portaltur.com/fileadmin/durante/imagenes/galeria_fotos/010-GranCanaria_ciudad.jpg)

Dirty Dancing osa 9


Ja jälleen on aika viikottaisemme Dirty Dancing –katsauksemme. Nyt jaksomme musiikkityylinä on leffamusiikki, vieläpä pienenä ”yllätyksenä” leffasta Dirty Dancing!

Tällä kertaa ei parinvalintasessiossa valita pareja - kuten varmaan viime jaksosta muistamme – vaan nyt paikalla on kolme stereota, joista parin pitää valita itselleen yksi tietämättä mikä biisi soittimessa on sisässä. Haastetehtävän voitettuaan Nick ja Candice valitsevat ensimmäisenä, saaden biisin Yes. Seuraaana Jordan ja Amy kappaleella Hyngry eyes, sekä Alex ja Jamie, Do You Love Me. Kappaleisiin ei tule valmista koreografiaa, eikä päätettyä tyyliä. Kaikki on kilpailijoiden harteilla, mutta pakollisten liikkeiden puuttuminen tuo Jamielle ja Alexille hieman vaikeuksia, kun taas Nick ja Candice pursuavat ideoita.

Viikon erikoisvieraana on Emmyjä voittanut, mukana Dirty Dancing –leffassa ollut Lonny Price, joka saapui auttamaan kisaajiamme.

Tälläkin kertaa Jordanilla ja Amylla on ihmissuhdedraamaa, joskin tällä kertaa vähän erilaisempaa. Lonny nimittäin huomasi jonkun kaihertavan Amyn ja Jordanin välillä. Tämä johtuu Amystä, eikä Jordan tiedä vielä mitään.

Jokainen saa uuden lookin, mistä otetaan photoshootit. Kaikkien tyyli henkii seksikkyyttä ja ”syö minut” –sanomaa, mikä ei varmaan tule yllätyksenä. Sanoohan jo ohjelman nimikin sen. Photoshootauksen järjestys oli seuraava: Nick, Candice, Jamie, Jordan, Alex sekä Amy.

Finaalitansseissa Alexilla on valkoinen kauluspaita sidottuna vyötärölle sekä farkkushortsit jalassa. Heidän tanssinsa oli modernia kuumaa ja uskollista alkuperäiselle. Amy ja Jordan tulivat seuraavana vuoroon, Amylla valkoinen paita ja mustat legginssit, eivätkä Armolliset voi yksinkertaisesti käsittää pelkkiä legginssejä. Amyn ja Jordanin tanssiesityksen jälkeen tuli pienet pusipusi halihali –sessiot, ennen kuin tuomarit kertoivat mielipiteensä tanssista. Hyvähän se oli, eikä kemiaakaan puuttunut tältä erää, mikä takasi varman voiton tälle parille. Candicella oli harmaa paita ja valkoiset shortsit, eikä esitys Nickin kanssa jättänyt ketään kylmäksi. Se huokui energisyyttä ja hyvää oloa, eikä Creature voi yksinkertaisesti millään käsittää miksi tuomarit pudottivat tämän parin, joka kuului ilman muuta hänen suosikkeihinsa. ”EIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII” –huuto kantautui kauas, voi todeta Princess Peach.

Seuraavassa jaksossa selviää, onko Jordan kusipää paskiainen!


(kuva: http://www.product-reviews.net/wp-content/userimages/2007/12/dirty-dancing.jpg)

20091012

Dirty Dancing osa 8

Stetsonit esiin!

Jälleen saatuaan Dirty Dancing pyörimään yhtäaikaisesti, voivat Hallitsijat aloittaa tämänkertaisen jaksoturinansa.

Candice haluaisi tanssia sekä Jamien että Jordanin kanssa. Lisäksi tästä neitokaisesta on tullut haluttu pari. Kuitenkaan eivät Jordanin halut kohdistu Candicen suuntaan – mikä ei yllätä ketään – vaan haluaa mieluummin Amyn. Parinvalinnassa tuomaristo päättää pareista, joiksi loppujen lopuksi muodostuvat Nick ja Candice, Jamie ja Amy sekä Jordan ja Alex. Jotta sarjaan ei liikaa tylsistyttäisi, on jaksoon tullut myös toinen yllätys: on vain 24 tuntia aikaa opetella uusi tanssityyli, joka on dirty latotanssi.

Vieraileva koreografi on Emmy-palkittu Doriana Sanchez, joka itsekin näytteli Dirty Dancing elokuvassa! Doriana on myös tehnyt töitä muun muassa Shakiran, Cherin ja James Brownin kanssa.

Hallitsijat haluavat kommentoida tanssityylin sen verran, että se näyttää hauskalta ja energiseltä, ja sitä olisi mukava kokeilla joskus. Saisi tekosyyn pukea stetsonin, bootsit ja huutaa ’JIIHAA’, eikä kukaan katsoisi sitä oudosti.

Pareilla Jamie ja Amy synkkaa hyvin, kuten myös Nickillä ja Candisella. Jordanilla ja Alexilla ei niinkään, sillä Jordan ei ole paristaan yhtään iloinen ja harjoitteluhetkelläkin Alex on kadonnut jonnekin. Parinsa lisäksi Jordan ei myöskään pidä tanssityylistä eikä musiikista. Tässäkin jaksossa siis on oma valittajansa. Toisaalta, pariin tyytymättömyydellä voi olla jotain perääkin, sillä Alexin harjoitusasenne on negatiivinen.

Tanssijoita piristääkseen, tuomarit lähettävät nämä telttailemaan keskelle metsää, eivätkä Hallitsijat voi uskoa, etteivät he osaa sytyttää nuotiota. Lievän ihmettelyn jälkeen tuli kuitenkin loimuaa ja tunnelmallinen ilta voi alkaa.

Ensimmäisenä finaalitanssissa olivat Jamie ja Amy. Amylla on punainen toppi ja todella pienet farkkushortsit, lisänä valkopunaiset bootsit. Jamiella on ruutupaita ja farkut. Biisinä heillä on Jessica Simpson – These Boots. Tuomareiden kommenttina olivat seksikäs, myös mainitsivat tanssin olevan coolia countryä. Tanssi oli kuitenkin huonoin, verrattuna kahteen seuraavaan. Seuraavana vuorossa olivat Nick ja Candice, biisinä I don’t feel like dancing. Candice esittää tarjoliaa, joka on pukeutunut valkoiseen lyhyeen paitaan ja pitkiin farkkuihin. Nickillä on päällään sininen ruutupaita ja pitkät farkut. Tanssi oli hauskaa ja energistä ja ensimmäistä kertaa Nick ei turvautunut piruetteihin tai hip hoppiin. Kolmantena olivat Jordan ja Alex, Jordanilla valkoinen hihaton, valkoinen huivi ja mustat farkut. Alexilla lyhyt ruutupaita ja lyhyet, vaaleansiniset farkkushortsit.

Alex ja Jordan voittivat tämänkertaisen tanssin, mutta vielä jakson jatkuvasta yllätyksellisyydestä – Kukaan ei lähde kotiin! Sen sijaa, tanssijat tapaavat tuomarit tunnin päästä viimeisessä parinvalinnassa. Pareiksi muodostuvat Nick ja Candice, Jordan ja Amy (surprise) sekä Jamie ja Alex, jotka ovat viidettä kertaa yhdessä.

Seuraavassa jaksossa pitää osata tanssia Time of My Life, joten pitäkäähän kiinni sukistanne ensi viikkoon!

20091011

Alusvaatteista osa 2


Tässä on nyt siis toinen osa alusvaatteita käsittelevässä sarjassamme. Tässä osassa käsittelemme hassuja faktoja ja kummallisia tutkimuksia liittyen alusvaatteisiin. Vastikään Iltalehdessä julkaistiin Victoria’s secretin kokoamia faktoja liittyen rintaliiveihin. Heidän mukaansa naisilla on keskimäärin yhdeksät rintaliivit, joista käytössä on kuitenkin vain kuusi. Sama lähde myös kertoo, että jopa neljännes naisista on jättänyt jonkun vaatteen ostamatta siitä syystä että se ei sovi hänen omistamiin rintsikoihin. Princess Peachin täytyy myöntää sortuneensa tähän itsekin – eihän sitä mitenkään voi ostaa niskalenkillistä mekkoa omistamatta olkaimettomia tai niskalenkillisiä rintsikoita.. eihän?

Vastaavanlaista tutkimusta on tehty monenmoista, ja tähän kokoamme nyt sitten joitain esimerkkejä löytämistämme jutuista :)



Maailman naisista jopa 80% käyttää vääränkokoisia rintaliivejä (yleisin virhe on ottaa

liian pieni kuppi liian suurella ympäryksellä, kuinkas muutenkaan. t. kokemusta löytyy kummaltakin hallitsijalla). Kuppikoothan ei vastaa toisiaan tyylillä että 70C:n ja 80C:n kuppi olisi samankokoinen. Toisaalta ei se kyllä mene ihan tarkkaan niinkään, että 80C vastaisi 85B:tä tai 75D:tä. Ja koska välikokoja ei juurikaan harrasteta, olemme kaikki pulassa. Ja silti jopa miehille tehdään rintsikoita! Tietäisivätpä vaan mihin ryhtyvät…

(Ne ovat muuten suuri hitti Japanissa.)



Onpahan tutkittu jopa alusvaatteiden vaikutusta opiskeluun – professori Raymond Chandler Massachusettsin teknologian instituutista kertoo, että mikäli opiskellessa nainen pukeutuu alusvaatteisiin, opiskelutulokset paranevat. Ja siis mitkä tahansa alusvaatteethan eivät tähän käy – ei valkoiset ja mahdollisimman seksikkäät. Tehostaaksesi vaikutusta muista pitää korkokengät jalassa. Näin saat taatusti kymppejä joka hiton kokeesta. Olisi ihan mielenkiintoista tietää miten herra professori tämän tutkimuksen toteutti…


Wanna flirt-niminen deittailusivusto teki tuli tutkimuksissaan siihen tulokseen, että tärkein asia kumppanin valitsemisessa on alusvaatteet – ei suinkaan ne, mitkä löytyvät treffien (huom. vasta niiden kymmenentien) päätteeksi vaatteiden alta, vaan ne, mitkä löytyvät alusvaatelaatikosta. Jos sieltä löytyy todella hurmaavia, likaisia, reikäisiä riepuskoja, ei ole ihmekään jos mahdollinen kumppani katoaa sen sileäntien.

Tässä on kyllä sinkkumiehille opeteltavaa, erään toisen tutkimuksen mukaan parisuhteessa elävät miehet vaihtavat alushousuja peräti kaksi kertaa useammin.


Tässä joitain hauskoja faktoja, joita googlaamalla löytyi, jos vielä enemmän kiinnostaa tietää niin siitä vain etsimään - taatuisti löytyy paljon asiaa. Seuraavalla kerralla sitten omakohtaisia kokemuksia, joita saa myös itse kertoa. Olemme täällä jakamassa tuskanne!


ps. kuningaskunta on pahoillaan siitä, että teksti ei tahdo asettua hyvin.

(kuvat:
http://images.craveonline.com/article_imgs/Image/woman_lingerie.jpg
http://www.japanprobe.com/wp-content/uploads/2008/11/men-bra.jpg)