Pitääkö ylipainokiloista maksaa?

Iltalehden sivun kyselyn mukaan 85 % on sitä mieltä, että kyllä pitää ja 15 % on sitä mieltä, että ei. Mitä mieltä sinä olet?




ARTIKKELI (ja kuva) KOPIOITU ILTALEHDESTÄ 13.11.2009

Kuvan on napannut American Airlines -lentoyhtiön stuertti. Se on alunperin julkaistu matkailun ammattilaisten suosimalla Flightglobal -nettisivustolla, josta se on levinnyt ympäri nettiä herättäen kiivasta keskustelua.


Keskustelijoita on puhututtanut ylipainoisten ihmisten oikeus matkustaa lentokoneessa, jossa matkustajat tunnetusti istuvat vieri vieressä pienissä penkeissä. Keskustelussa ei ole julmia sanoja säästetty.


Kuvan tilanne ei ole ainutlaatuinen. Keskisuomalaisen mukaan Yhdysvaltojen lentokentillä ratkotaan päivittäin tilanteita, joissa keskivertoa huomattavasti kookkaampi ihminen tulisi osata sijoittaa koneeseen niin, ettei tästä ole haittaa lentoemäntien työskentelylle tai yleiselle turvallisuudelle ja mukavuudelle.


Artikkeli ja kuva: http://www.iltalehti.fi/matkajutut/2009113010685059_ma.shtml

Paris holds the key to your heart

La Tour Eiffel, suomeksi Eiffel torni sijaitsee Ranskan pääkaupungissa Pariisissa ja toimii samalla kaupungin symbolina. Tarkemmin sanottuna torni sijaitsee Champ de Mars –nimisellä puistoalueella Seinen etelärannalla. Creature toteaa tähän väliin, jotta olihan se mukava käydä siellä tiirailemassa Pariisin kauniita valoja pimeällä ja muistelee vielä leppoisasti niitä kaupustelijoita siellä alhaalla. Princess komppaa edellistä, mutta täytyy myöntää, että ensimmäisellä Pariisin reissullaan koki rautatornin huomattavasti vähemmän mielenkiintoiseksi kuin sen alla olevan karusellin.

Torni on nimetty rakentaja Gustave Eiffelin mukaan. Suunnittelijoina toimivat Eiffelin toimistossa työskentelevät Maurice Koechlin, Emile Nouguie sekä Stephen Sauvestre, joka teki kaksikon alkuperäissuunnitelmaan merkittäviä muutoksia. Tornia rakennettiin vuosina 1887-1889 ja avattiin yleisölle vuonna 1889, minkä jälkeen siellä on vieraillut yli 220 miljoonaa kävijää.

Korkeutta tällä tornilla on telkkariantenni mukaan luettuna 324 metriä korkeutta ja ylin tasanne on 300 metrin korkeudessa. Tämä oli suunnitteluvaiheessa tärkeä symbolinen mittaennätys, joka piti saavuttaa. Tornin takorautainen runko painaa 7 300 tonnia, kokonaispainoa löytyy peräti 10 100 tonnia: betoniset perustukset on laskettu kahden metrin syvyyteen.

Valmistuttuaan torni oli peräti 40-vuoden ajan maailman korkein rakennus. Tittelinsä se menetti kuitenkin vuonna 1930 New Yorkiin rakennetulle 319 metriselle Chrysler Buildingille. Silti torni on yhä Pariisin korkein ja Ranskan viidenneksi korkein rakennus.

12 tammikuuta 1908 maailman ensimmäinen pitkänmatkan radioviesti lähetettiin juuri Eiffel tornista.

kuva: http://www.essential-architecture.com/ARCHITECT/arch-eiffel.jpg

Mitä ihmettä?!?!

Nyt täytyy kyllä ihmetellä mitä on tapahtunut. Aamulla meillä oli blogilistalla lukijoita viikossa hyvällä tuurilla 6, kuumuutta oli juuri ja juuri plussan puolella. Nyt meillä on tämän päivän aikana tullut yli 60 käyntiä ja asteetkin on noussut ropisten. Iso kiitos teille kaikille jotka täällä blogissa käytte lukemassa ja täytyy sanoa vaan että oho.



kuva: http://www.lte-student.info/uhoh.gif

Oletko sinä yksi heistä?

Mikä siinä on, että nykyaikana ihmiset tykkäävät leikkiä jumalaa heikompien kustannuksella? Esimerkkinä suhteellisen vasta uutisissa ollut jeesusteipillä kiedottu kissa, lemmikkien jatkuva kärsimys hoitamattomuuden ja ruokkimattomuuden vuoksi, turkiseläinten elävältä nylkemiset… Näitähän riittää. Pystyisitkö sinä vahingoittamaan lemmikkiäsi?

kuva: http://www.edwardstraining.net/images/gallery/thumbs/puppy4.jpg

Kuvitteletko vain...?

Kuka pitää avaimista? Ainakin me pidämme, sellaisista vanhahtavista ja kauniista. Avaimella voi avata juttuja, mitä vanhempi ja salaperäisempi, sen parempi. Kuka ties vaikka ovi avautuisi Narniaan tai sieltä löytyisi aarre. Ei kaikki aarre ole kuitenkaan kultaa eikä hopeaa, ei arvokasta tai aarre kenellekään muulle. Aarre voi olla esimerkiksi vaikka vain harvinaislaatuisesti omaa silmää viehättävä valokuvakehys. Tai toinen avain. Tai aarrekartta?

Kuinka usein annat mielikuvitukselle vallan? Uskallatko eläytyä pieniin päiväuniin, elää hetkessä ja kuvitella mitä kaikkea voisi tapahtua – siis kaikkea muutakin kuin arkisia sattumuksia? Nykyisin niin moni yrittää olla liian ”aikuinen”, mitä se sitten ikinä tarkoittaneekaan. Onko outo lentää lintujen mukana tai tutkia luolia jossain kaukaisessa maassa nälkäisten alkuasukkaiden hengittäessä niskaan?

Kuinka monesti olet halunnut olla jossain muualla, vaikkapa paikassa jota ei oikeasti ole olemassakaan? Tai kuka väittää, ettei sitä olisi. Jos uneksit sen, se on olemassa. Vaikka vain oman pääsi sisässä, mutta niinhän Mikämikämaakin syntyi! Elämä on kovin lyhyt vietettäväksi tässä yhdessä ja ankeassa maailmassa, joka on täynnä pakokaasuja ja masentavaa ilmapiiriä.

Mielikuvitus on kehittyneimpien aivojen korkeimpia tuotteita. Mielikuvitus on se, jonka avulla henkilö keksii itse asioita, olivat ne sitten fiktiivisiä tai tosia. Se on eri asia kuin muistaminen. Mielikuvitus on uuden, ennen kokemattoman löytämistä ja keskeinen luovuuden lähde. Toisaalta todella vilkas mielikuvitus voi aiheuttaa myös harhamuistikuvia tilanteista, joita ei oikeasti tapahtunut tai jopa pelkoja milloin mitäkin kohtaan.

Muun muassa leikki, keksiminen, luovuus ja ongelmanratkaisu vaativat mielikuvitusta. Milloin viimeksi olet leikkinyt? Muistatko miten mukavaa oli lapsena leikkiä hippaa tai piilosta? Mitä jos kokeilisit lähipäivinä?

Toivotamme piristäviä hetkiä mielikuvituksen herättelemisen suhteen ja kertokaa toki, jos olette löytäneet oman salaisen pienen paikkanne siellä jossain!

Kuva: http://pointblog.fi/UserImages/FI/BlogPostImages/500011407/f43936a045a8427bbef8a670c0aa8551_500011407.jpg_600x600.jpg

Elämänkoulussa: pedikyyri

DIY pedikyyri. Eikö kuulotakin ihanan helpolta ja vaivattomalta? Unen näköä, uskokaa pois. Minä, Princess Peach, tahtoisin nyt opastaa teitä pedikyyrin maailmaan ja kertoa elävän esimerkin siitä, kuinka sitä EI kuulu tehdä.

Kun olet muutamaa tuntia aikaisemmin onnistunut lähes täydellisesti manikyyrin teossa,(älä) kaiva intoa puhkuen lakkasettiä uudelleen esiin. Älä välitä siitä että olet juuri paria minuuttia aikaisemmin rasvannut kätesi ja että aluslakan levitys menee vähän päin sitä kuuluisaa. Odottele aavistuksen verran liian lyhyt aika ihan vain että pääset laittamaan kärkitippitarroja vielä hieman märkiin, lakattuihin varpaisiin. Muistathan että varmasti hipellät liimapuolta niin, että se ei tartu kunnolla kynsiisi. Ala tarmokkaasti vetelemään valkoista kärkilakkaa. Muista vedellä vähän ohi ja aina pyyhkäistä sormella lakka valumat pois ja pyyhkäistä ne polveen, joka operaation jälkeen muistuttaa kutakuinkin lumipalloa. Odota noin 10 sekuntia että valkoinen lakka kuivuu ja revi tarrat irti. Näytä todella tyrmistyneenä kun kohtaat uskomattomien salonkikynsien sijaan läjän muhkuroita, joissa on suttuinen, toisiinsa sekoittunut lakka. Sen sijaan että pyyhkisit mitään kynsilakan poistoaineella, pyyhi sormella kohdat jotka eivät kuuluneet suunnitelmiisi. Pyyhi lakat polveen ja syytä tarroja sotkuisesta lakasta.

Tässä vaiheessa päätät, että toisen jalan varpaat vedät vapaalla kädellä, minähän en noihin kirottuihin tarroihin enää koske. Muista ensimmäisenä lakata koko varvas valkoiseksi. Korjattuasi sen (sormella) huiski loputkin lakat varpaisiin. Uskottele itsellesi että tulos on VÄHINTÄÄN kohtuullinen. Tässä vaiheessa levitä varpaasi räpylämäiseen asentoon ja kipitä huoneesta ulos hakeaksesi pumpulipuikkoja. Juostessasi mitä mielenkiintoisimmalla taktiikalla takaisin, muista, että kannoit vasta noin 30 minuuttia sitten huoneeseesi pienen läjän niitä. Korjaa lakkoja polvestasi ja niistä kohdista varpaista, joita et vielä ole ehtinyt sormellasi korjata. Muistathan olla mahdollisimman kärsimätön ja tökkäistä vasta lakkaamaasi varvasta siinä toivossa että siitä tulisi tosi kaunis. Muista kiukutella kun näin ei käy. Parin tuskallisen minuutin ajan odotat että lakat kuivuu. Edes vähän. Kaiva esiin päällyslakka ja huiski sitä vähän sinne ja tänne turhautuneena. Uskottele itsellesi että olet oikeasti ihan hyvä kosmetiikan kanssa, nyt oli vaan huonot tuotteet, huono ajankohta, huono päivä ja ruokakin oli aika pahaa.

Lopeta prosessi, murise itseksesi ja totea että taidat jättää DIY pedikyyrit tästä eteenpäin jollekin ihan muulle.

kuva: http://boatpastor.files.wordpress.com/2009/05/finafotter.jpg

Ei itkeä saa, ei meluta saa...

Nyt kun kaikkialla on jo jouluhärdellystä, niin ei olla Pekkaa pahempia! Elikkäs rupattelemme tänään Joulusta, tuosta, ah, ilon ja valon juhlasta, joka on niin monella sydäntä lähellä oleva juhla. Ja koska olemme silti edelleen marraskuussa, emme rupattele vielä varsinaisesta joulusta, vaan enemmänkin ajattelimme rupatella ajankohtaisemmasta asiasta – pikkujouluista.

Pikkujoulut ovat vapaamuotoinen, yleensä jouluaiheinen juhla, jonka järjestävät tyypillisesti erilaiset yhteisöt, yritykset, yhdistykset ja organisaatiot. Miten pikkujoulut sitten eroavat normaalista joulusta? Pikkujoulut ovat paljon, paljon vapaamuotoisempi tilaisuus, missä on huomattavasti suurempi osa viinalla ja hauskanpidolla kavereiden kesken. Sen lisäksi en ole ollut mukana yksissäkään pikkujouluissa, missä olisi yhtä harras tunnelma kuin oikeana jouluna.

Historia osoittaa taas mielenkiintoisia perinnejuuria jopa pikkujoulujen suhteen. Aikaisemmassa postauksessamme kerroimme teille adventista, tämä siis tuntuu luonnolliselta jatkolta siihen. Adventtia kutsuttiin toisinaan pikkujouluiksi. Kuitenkin varsinaisten pikkujoulujen vietto alkoi vakiintua Helsingissä ensimmäisen maailmansodan jälkeen ja lähtökohtana toimi koulujen kuusijuhlat. Adventin aikaan vietetyistä ylioppilaskuntien syyskauden viimeisistä iltamista vähitellen muotoutui nykyinen pikkujoulu. Ennen toista maailmansotaa käytettiin myös termiä puurojuhla.

Kotien pikkujoulu taas juontunee tavasta, jonka mukaan Tuomaan päivänä (21.12) saa alkaa maistella itse pantua olutta. Ruotsissa Tuomaan päivän iltaa kutsuttiin pikkujouluiksi. Ajan saatossa perinne kuitenkin muotoutui Lucia-juhlaksi, joka edelleen muistuttaa suomalaista pikkujoulua.

Muutama resepti pikkujoulujuomia varten, kopioitu sivustolta http://www.maku.fi/reseptit/?f=Sesonki%3A%3ATalvi%3A%3APikkujoulu&d=Sesonki toivomme teille mitä parasta joulua. Tai pikkujoulua tässä yhteydessä.

PUNAINEN PORTVIINIGLÖGI (kyllä, siinä on alkomaholia)

aktiivinen valmistusaika: 10 minuuttia

1 plo punaviiniä

2 dl punaista portviiniä

muutama kanelitanko

muutama tähtianis

Kuumenna viini ja portviini sekä mausteet. Älä keitä. Siivilöi mausteet pois. Kaada glögi laseihin, joihin olet tipauttanut rusinoita ja manteleita.

VAALEA MANDARIINIGLÖGI (alkomahoolia tässäkin)

aktiivinen valmistusaika: 10 minuuttia

1 plo valkoviiniä

1 dl mandariinilikööriä

2 rkl hunajaa

kanelitanko

muutama neilikka

Kuumenna viini ja likööri sekä mausteet. Älä keitä. Siivilöi mausteet pois. Kaada glögi laseihin, joihin olet pannut keltaisia rusinoita ja cashewpähkinöitä. Halutessasi voit koristella lasit vielä hyvin pestyistä mandariineista kuorituilla spiraaleilla.

Viettäkäähän hauskat pikkujoulut, olkaa varovaisia, älkääkä ajako alkoholin alaisena!

Kaunotar vai Hirviö?

Seuraavana haastatteluun päätyy iki-ihana, superfeimi Creature! Luvassa on uskomattoman upea katselmus Creaturen kauneuden hoitoon ja muuhun hömppään. Vain Divine Kingdom of Universessa!

”En käytä paljoa kosmetiikkaa, lähinnä shampoota, kosteusvoidetta, ripsiväriä, kajalia ja luomiväriä. Sitten joskus harvemmin käytän peitevoidetta, hiuslakkaa ja huulipunaa. Ainoat tuotteet joita käytän oikeastaan päivittäin ovat hiusvaha ja kosteusvoide.”

Suosikkituotteikseen hän nimeää Sebastian craft clay- hiusvahan ja Rimmelin kajalin, ripsarin ja puuterin (joka tosin lensi roskiin sen jälkeen kun se ei enää näyttänyt käyttökelpoiselta, saatikaan sellaiselta jota naamaan tohtisi pistää.)

Heräteostoksia Creature ei juurikaan kosmetiikan suhteen tee, itse asiassa hän ostaa sitä vain äärimäisen pakon tullessa. Ja silloinkaan se ei ole yhtään hauskaa. Yhden katastrofin hän kuitenkin muistaa ostaneensa. Yves Rocherin vaniljan tuoksuisen helvetin. Loppujen lopuksi sitä käytettiin mm. sotaan veljeä vastaan, mutta ei siitä sen enempää.

Hiusten värjäämisen hän aloitti 14-vuotiaana ja sen jälkeen värejä onkin päässä ollut laidasta laitaan. ”Minulla on ollut punaista hennaa (väri ei tosin oikein pysynyt), mustaa punaisilla raidoilla, mustaviolettia… Sitten on myös ollut punaiset, tummanruskeat ja luonnollisen väriset vaaleanruskeilla raidoilla. Myös sinimustalla ja mustalla olen ehtinyt värjäämään”. Onpahan hän myös ehtinyt yhden päivän väreillä vetämään vihreää ja hopeaa raitaa päähänsä. Creaturen oma hiusten värihän on tummanruskea. (toim. huom. kesken haastattelun Creature katoaa testaamaan, josko tästä purkista tulisi vielä jotain. Kyllähän sieltä tuli. Onnittelen vihreästä raidasta!)

Kummallisimmaksi tuotteeksi, josta hän on kuullut, hän nimeää ehdottomasti kaularasvan, johon hän itse asiassa törmäsi juuri tänään ensimmäistä kertaa. Kivuliaimpia kauneuskokemuksia on hänelle olleet ehdottomasti kulmien nyppiminen sekä kuivien jalkojen sheivaaminen ja rasvaaminen sen jälkeen. Hän ei kuitenkaan usko, että kauneuden vuoksi tulee kärsiä. Jotkut vain tekevät sitä vapaaehtoisesti. Kosmetiikkamokakseen hän nimeää ensimmäisen vahanlaittokerran – tuloksena oli varsin hurmaava liimaletti.

Viimeisenä hän haluaa lähettää terveisiä kaikille meikkimonstereille, etenkin niille nuoremmille. ”Vähempikin riittäisi”. Veit jalat suustani, sister.

kuva: http://demi.fi/uploads/groupImage/336_make-up.jpg

Mistä on pikku prinsessat tehty

No tässä tapauksessa ainakin vaaleanpunaisista pilvistä, kukkasista ja muutamasta kosmetiikkatuotteesta. Tänään meillä on haastattelussa ikioma Princess Peachimme, joka kertoo kosmetiikasta.

En tulisi toimeen ilman shamppoota ja hoitoaineita. Tiukkaa voisi tehdä myös ilman käsirasvaa, hiuslakkaa ja ripsiväriä. Suosikkimerkki riippuu paljon tuotteesta, sillä joillain merkeillä on hyvät ripsivärit, mutta kusiset meikkivoiteet. Tai joillain on hyvät hiuslakat mutta huonoa shamppoota. Tykkään Tigin shamppoista, ja haluaisin kokeilla heidän hiuslakkojaan. Halpamerkeistä Maybellinellä on parhaimmat ripsivärit, ainakin omille ripsilleni ja tällä hetkellä tykkään käyttää Colossal Volume Expressiä. Body Shopin tuotteista pidän todella paljon suihkusaippuoista ja huulirasvoista.

Erehdyksiä kosmetiikan suhteen on varmasti miljoona. Esimerkiksi yksi Doven deodorantti oli aivan järkyttävän hajuista, en jostain syystä tykännyt siitä yhtään. Siinä oli kultainen korkki. Sitten todella monet hiuslakat ovat olleet huonoja, mun hiukset on tositosi hankalat pitää kurissa ja tähän mennessä todella harva hiuslakka on pystynyt siihen, viimeisimpänä hutina oli joku Pantenen paska. Itseruskettava on myös yksi suuria erehdyksiäni.

Arkipäivisin käytän shamppoota, hoitoainetta, hiuslakkaa ja jos joskus pitää saada erityisen paljon tukea ja pitoa kampaukselle niin muotovaahtoa lisäksi. Sitten meikit joita laitan, käsivoide… Usein myös kynsilakkaa ja –poistoaine, dödö ja sheivaussössöjä pari kertaa viikossa. Ai niin, ja kuorinta kerran viikossa ainakin.

Luonnollinen hiusvärini oli pienenä ihan platinan vaalea, sitten joskus 12-vuotiaana hiukseni alkoivat tummentua kullertavan vaaleanruskeaksi. Nykyään on varmaan harmaa, en tiedä, sillä aloitin hiusten värjäämisen 12-vuotiaana. Hiukset värjään aika usein kampaajalla, mutta kotona värjätessä käytän jompaakumpaa kahdesta väripurkista. En kuitenkaan nyt muista tähän hätään nimiä, koska tunnistan ne kuvista. Toinen purkki on sininen ja toinen liila, molemmista otan aina mustanruskean.

Kosmetiikkaa omistan hyvin, hyvin paljon. Mulla on ne jaoteltuna 5 eri paikkaan ja jokaisesta niistä löytyy hemmetisti tavaraa. Jos saisin 10 000 euroa rahaa, en todennäköisestikään tuhlaisi kaikkea kosmetiikkaan. Luultavasti ostaisin Tigiltä muutaman tuotteen, jonkin ihanan luomiväripaljettijutun ja pari haluamaani tuoksua. Uskon, että se jäisi siihen, tuhlaisin nimittäin enemmän vaatteisiin ja kenkiin.

Toivon, että en ikinä joudu tilanteeseen, jossa olisi tarvetta kokeilla selluliittivoidetta.

Kirkkaan punainen väri huulipunissa on todella seksikäs ja kaunis, mutta itse en käytä sitä melkein yhtään, koska tykkään korostaa enemmän silmiä. Tykkään myös melko neutraaleista vaaleanpunaisen ja sellaiseen koralliin taittavista sävyistä. Ja miksei vähän beigeenkin, mutta en tykkää pissisnudehuulista yhtään.

Muistakaahan pestä meikit pois joka päivä ja kallis ei aina ole paras mahdollinen!

kuvat : http://expat21.files.wordpress.com/2009/04/taking-care-of-beauty1.jpg http://minutillo.com/steve/weblog/images/kitty-tiara.jpg

Hoosianna ja adventti

Koska tulevana sunnuntaina, eli 29.11 on ensimmäinen adventtisunnuntai, kirjoitamme siis jutun siitä ja kerrankin ajoissa. Aikaisintaan ensimmäinen adventtisunnuntai voi olla 27.11 ja viimeistään 3.12.

Adventti itsessään tarkoittaa joulua edeltävää, vajaan neljän viikon jaksoa kristillisessä kalenterissa. Läntisten kirkkojen kirkkovuosi (joka on yleisnimitys niille kristillisille kirkoille, joiden juuret ovat roomalaiskatolilaisessa perinteessä eivätkä itäisessä ortodoksisessa perinteessä.) on keskiajan lopulta lähtien alkanut ensimmäisestä adventtisunnuntaista.

Adventtiaikaa kutsutaan myös pieneksi paastoksi tai adventtipaastoksi, erotuksena pääsiäistä edeltävästä suuresta paastosta.

Ensimmäinen adventtisunnuntai on nöyrtymisen adventti, joka on myös Suomessa yksi suosituimmista juhlapyhistä. Ensimmäiseen adventtisunnuntaihin kuuluu oleellisesti myös Hoosianna-hymni, jonka voi kuunnella http://www.youtube.com/watch?v=rJV4qa1D9mQ ja varmasti löytyy parempikin versio jos vain viitsii vaivautua etsimään. Jos nyt on sattumoisin hukannut virsikirjansa / ei ole sellaista koskaan omistanutkaan, nuotit ja sanat löytyvät osoitteesta http://evl.fi/Virsikirja.nsf/0/6441c96c2ec32136c22572f90028d7fa?OpenDocument . Hoosianna-hymnin sävelsi saksalainen Vogler 1700-luvun lopulla ja ensimmäistä kertaa suomessa se julkistettiin vuonna 1807. Hoosianna huudahdus tarkoittaa oikeasti ’oi auta, pelasta’, mutta jopa jo ennen Jeesus-poikaa sitä pidettiin juhlahuutona ja riemunilmaisuna.

Ensimmäisen adventtisunnuntain liturginen väri on valkoinen, maanantaista lauantaihin violetti tai sininen. Mikäli jotakuta kiinnostaa tietää virsisuositukset tahi tekstit, jota lukea aikansa kuluksi ”oikeaan aikaan”, voi käydä katsomassa osoitetta
http://www.evl.fi/kkh/to/kjmk/kal/1advs_evk.shtml , josta myös löytyy lisää kirkollista tietoa pyhästä.

Mihin avaruus loppuu?

Tuttu kysymys jokaiselle melko varmasti. Tunnetuin vastaus on varmasti, ei mihinkään. Avaruus on jatkumo, joka ei lopu.

Ja nyt emme aio kertoa teille, että avaruus on tyhjiö, siellä ei kulje ääni ja muuta soopaa, joka selviää esimerkiksi Aku Ankkaa lukemalla. Emme myöskään aio kertoa, että ”viimeisimpien WMAP -satelliitin tulosten mukaan kaikkeus on geometriselta rakenteeltaan euklidinen eli tasomainen. Tästä ei vielä voida vetää suoraa johtopäätöstä siihen, onko avaruus ääretön vai äärellinen. On myös olemassa mahdollisuus, että maailmankaikkeus on sittenkin kaareva” (suora lainaus Wikipediasta), koska se todennäköisesti kuulostaisi hyvin jäykältä. Eikä kukaan ehkä tajuaisi mitään.

Sen sijaa kerromme, miten Suomi liittyy avaruuden tutkimiseen. Tämä pieni pohjoinen planeetta verrattuna Jenkkeihin ja Venäjään… Eli siis. Kotimainen avaruusteknologia muodostuu sekä avaruuden tutkimisesta, avaruusteknologian kehittämisestä että erilaisista avaruusteknologian sovelluksista. Osaamisaloja täällä kotimaassa on muun muassa astrofysiikka, otsoneihin liittyvä tutkimus, revontulialueen fysiikka ja avaruussää, ympäristösovellukset ja avaruuslaitteiden elektroniikka ja ohjelmistot. Eli täällä pienessä kylmässä maassakin osataan sentään jotain, vaikkakaan näin pienen maan resurssit eivät yksin riitä mittavien hankkeiden toteuttamiseen, joten kansainvälinen yhteistyö on Suomen avaruustoiminnan ydin.

Lisätietoa asiasta löytyy: http://www.avaruus.info/avaruustietoa/suomi_ja_avaruus/

Lisätietoa avaruudesta löytyy: mene Googleen ja kokeile, mutta jos haluat perustietoa niin http://www.sarkanniemi.fi/akatemiat/suppea_akatemia/frames.html on oikea paikka. Lupsakka sivusto, jossa on kivoja kuvia.

Ja jotta ette ihan tylsisty faktatietouteen, niin tässä on ajanvietteeksi pieni peli: http://www.redcross.fi/tulemukaan/lapsetjanuoret/bobo/

Ja avaruus loppuu ässään.

(kuva: http://www.archives.gov/press/press-kits/picturing-the-century-photos/space-shuttle-challenger.jpg )

muffinitietoa

Ihan vain siksi, että meille selvisi, että usealla Yhdysvaltojen osavaltiolla on oma muffini, ajattelimme kirjoittaa tänne asiasta.

Minnesota, tuo 32. Yhdysvaltoihin liitetty osavaltio. Sen suurimpia kaupunkeja ovat Minneapolis, Duluth, St.Cloud, sekä pääkaupunki Saint Paul. Tuo osavaltio on tunnettu yli 15 000 järvistään ja kylmistä talviolosuhteista. Minnesota-nimi tulee Dakota-intiaanien kielen sanoista ”mni sota” ja tarkoittaa usvaista vettä. Minnesotan muffinssi on mustikkamuffinssi.

Massachusetts sijaitsee Yhdysvaltojen koillisrannikolla ja on yksi Yhdysvaltojen ensimmäisiä osavaltioita. Osavaltion pääkaupunki on Boston ja muffinssi on maissimuffinssi.

Havaiji, tuo lomaparatiisi. Se koostuu 122 saaresta pohjoisella Tyynellämerellä. Yhdysvaltojen hallussa maa on ollut virallisesti vuodesta 1898 lähtien, kun taas osavaltio siitä tuli vuonna 1959. Sitä ennen se oli itsenäinen kuningaskunta vuosina 1810-1893. Pääkaupunki täällä on Honolulu, joka on Oahu-saarella, jossa myöskin on sotilastukikohta Pearl Harbor. Havaijilla on kookosmuffinssi.

New York oli yksi maan 13 perustajavaltiosta. Heillä on omenamuffinssi.

Washingtonilla, kuten Minnesotalla on yhteistä mustikkafuffinssi.

Kalifornia on osavaltio Tyynenmeren rannikolla ja tämä maa tuskin tarvitsee sen suurempia tietopaketteja kuin että jos olet rikas, haluat todennäköisesti muuttaa tänne. Ainakin wikipedian mukaan. Unikonsiemenmuffini.

Texas on pinta-alaltaan toiseksi suurin osavaltio, heti Alaskan jälkeen. Texasin alueella asuttaneisiin intiaaniheimoihin kuului muun muassa apassit-, atakapan-, bidai-, caddo-, comanche-, cherokee-, kiowa-, tonkawa- ja wichitaheimot. Suklaakeksimuffini.

New Jerseyn pääkaupunki on Trenton ja muffinssi karpalomuffini.


(kuva: http://shop.mangacafe.fi/images/gluteeniton_muffini_pieni.jpg)

keijukaisia ja ilman impiä

Tämän päivän teemana on vihreä, mistä allekirjoittanut ainakin keksi seuraavanlaisen kirjoitusaiheen: Keijut. Siitä hienoisesti vielä väännellen syntyi ajatus kertoa suomalaisista niin sanotuista keijuista, jotka voivat olla monelle hyvinkin tuntematon käsite. Tässäpä muutama niistä.

Kalevalaisen kansanrunouden tuntemia taruolentoja ja mahdollisia henkiolentoja ovat Luonnottaret, myös Luonnokkaina tunnetut olennot. Mitään tietynlaista tehtävää näillä ikivanhoilla olennoilla ei ole, kunhan näyttäytyvät milloin missäkin toimissa. Ulkonäkökin on yhtä hämärän peitossa, sillä ne vaihtelevat liiaksi, jotta osaisi sanoa mitään varmaa. Esimerkiksi Ilomantsin ja Kiteen seutuvilla näiden tarunomaisten olentojen on väitetty olevan ulkonäöllisesti kuin lihava akka, tehtävänään synnyttää tauteja ja vaivoja, aivan kuten Loveatar, Pohjan akka. Toisaalta taas Luonnokkaat yhdistetään taivaallisiin henkiolentoihin, kapeisiin, hämäläisiin henkiolentoihin, joiden tehtävänä on kaventaa kuuta ja aiheuttaa kuunpimennys. Näistä ihmeellisistä otuksista väitetään myös, että he luovat raudan valuttamalla sen nisistään.

Ilman Immet, toiselta nimeltään Ilmattaret, myös kalevalaisen kansanrunouden perimiä taivaalla asuvia jumalallisia neitoja. Ilmatar liitetään Väinämöisen sekä maailman syntyyn. Ilman Immet myös usein mainitaan kapeeksi tai luonnottareksi. Tästä linkistä http://www.ylivieska.fi/alltypes.asp?d_type=5&menu_id=5996&# pääsee lukemaan Kalevalan maailman synnystä, niitä joita kiinnostaa ja jotka eivät tiedä siitä valmiiksi, miten Ilman Impi tähän liittyypi.

(kuva: http://blog.goethe.de/finnland/uploads/ilmatar.jpg)

going green

Tiesittekö, että ihmissilmä pystyy erottamaan juuri eniten vihreän eri sävyjä? Ja vaikka väripigmenttiä on luonnossa paljon, on sitä erittäin vaikea valmistaa.

Vihreä voi merkitä täysin erilaisia asioita. Esimerkiksi hyvin monissa kulttuureissa vihreä on elämän ja kasvun merkki, mitä ei varmaan ole vaikea arvata, mutta mikä on vaikea arvata, on se, että joissain trooppisissa maissa vihreä voi merkitä myös vaaraa. Länsimaissa vihreä liitetään yleensä kateuteen, elinvoimaan ja hedelmällisyyteen, mikä on jo sinänsä ristiriidassa keskenään. Vihreä voi myös merkitä egologiaa, kuten esimerkiksi politiikassa. Lisäksi vihreä voi merkitä esimerkiksi sitkeyttä, ylpeyttä, muutosvastaisuudesta, ylemmyydentunteesta, pysyvyyden tavoittelusta… Aina rauhoittavaan ja myrkkyyn, ”myrkyn vihreä”, asti.

Kielellisesti vihreä periytyy esimerkiksi englannin green sanasta gréne, josta myös on saanut alkuperänsä grow, kasvu.

Erilaisissa kulttuureissa taasen vihreä voi olla merkkinä esimerkiksi rahalle (yhdysvallat), rauhalle ja harmonialle (Kaakkois-Aasia), toivolle (Meksiko), voittamiselle (esim. muinainen Kreikka) ja vaikkapa pysyvyydelle (Persia).

Kielellisesti vihreä periytyy esimerkiksi englannin green sanasta gréne, josta myös on saanut alkuperänsä grow, kasvu.

Erilaisissa kulttuureissa taasen vihreä voi olla merkkinä esimerkiksi rahalle (yhdysvallat), rauhalle ja harmonialle (Kaakkois-Aasia), toivolle (Meksiko), voittamiselle (esim. muinainen Kreikka) ja vaikkapa pysyvyydelle (Persia).



Mikäli vihreä kiinnostaa enemmän, käykäähän osoitteessa http://www.coloria.net/varit/vihrea.htm josta aineistomme on julmasti lainattu ja tiivistetty.

kuva: http://www.svgopen.org/2005/papers/Prasad_Abstract_R2V4SVG/lime.JPG

Mr Big

Eräs maailman tunnetuimmista nähtävyyksistä ja maamerkeistä on Iso Pena, eli Englannissa Houses of Parliamentin iso kellotorni Big Ben. Joskaan nimi Big Ben ei tarkoita kyseistä tornia, jonka nimi on muuten St.Stevens, vaan itse tasatunnein lyövää kelloa! Joka tapauksessa se sijaitsee kaupungin ydinkeskustassa Thames-joen varrella. Kellon lisäksi kapistus toimittaa Lontoon ja koko Iso-Britannian symbolin virkaa

Nimensä tämä Iso Pena on saanut nimenantoasian puheenjohtajana toimineen, Lontoon julkisten rakennustöiden päällikkö Sir Benjamin Hallin mukaan, ainakin näin väittää eräs tarina. Toinen taru taas väittää nimen tulleen sen ajan raskaan sarjan nyrkkeilijän, Ben Cauntin mukaan.

Korkeutta tällä isoisän kaappikellolla on peräti 96,3 metriä ja painoa pelkällä kellolla on 13,1 tonnia. Se käynnistettiin toukokuussa 1859, mistä lähtien se onkin käynyt lähes keskeytyksettä.

Kellotornin historia on varsin mielenkiintoinen. Sitä on nimittäin käytetty aikaisemmin kansanedustajien vankilana ja viimeinen vankeuteen joutunut oli Charles Bradlaugh, joka kieltäytyi vannomasta käsi raamatulla vuonna 1880.

Tässä mukana linkki Helsingin Sanomien artikkeliin siitä, kun Ben täytti 150 vuotta nyt vuonna 2009: http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Lontoon+Big+Ben+t%C3%A4ytti+150+vuotta/1135246386558
Lisäksi Big Benillä on omat kotisivunsa:
http://www.parliament.uk/bigben/
Me molemmat voimme kertoa ylpeänä nähneemme tämän korkean kellon livenä. Mikäli haluatte kuulla sen ihmeellisen soundin, menkää wikipediaan.

let me see some orange

Oranssiin väriin on liitetty hedelmällisyys, sillä appelsiinipuu on ikivihreä kasvi ja oranssi värinä on saanut nimensä juuri appelsiinistä (vanha ranska orenge, englanti orange). Itse aisassa muissa länsimaisissa kielissä ei oranssille ole ollut tarvetta, sillä yleensä oranssit asiat kuvataan punaisina, kuten esimerkiksi liekit. Oranssia tarvittiin vasta, kun appelsiini saapui Eurooppaan 900- tai 1000-luvulla. Samalla kun appelsiinien tunnettavuus kasvoi, kasvoi väritermin tunnettavuus. Tosin värinimenä oranssia käytettiin vasta 1600-luvun puolella. Suomenkieleen oranssi vakiintui vasta 1900-luvulla, mutta vielä 1900-luvun puolivälissäkin puhuttiin appelsiininkeltaisesta.

Oranssilla on useita merkityksiä erilaisissa kulttuureissa. Esimerkiksi muinaisessa Roomassa oranssit, joskin niitä kutsuttiin punaisiksi, hiukset olivat suosittuja ja Azteekeille oranssi symboloi auringonjumala Tonatiuhin jumalallista olemusta. Oranssi on myös Buddhan väri, kun taas Irlannissa sillä on poliittista merkitystä; se kun liitetään protestantteihin. Hollannissa oranssi on kuninkaallisen perheen väri.

Oranssi väriterapiassa on räjähtävää voimaa, joka henkii rohkeutta, riskejä ja oivallusta. Tässä värissä pärskyy ilo, uudet ideat ja vanhojen totuttujen tapojen rikkominen. Oranssi myös avaa kielteisiä ajatusmuotoja, jotka rajoittavat tunne-elämää. Oranssi vahvistaa itsetuntoa sekä antaa elämänhalua, mistä syystä se onkin loistava masennuksen poistaja. Lisäksi se vilkastuttaa aineenvaihduntaa ja hormonitoimintaa.

Viimeisenä pienenä kivana faktana oranssista kerromme teille jokaiselle, joka on joskus ollut Suomen kesässä, mökillä, metsän lähellä, hyttysten syötävänä. Hyttyset inhoavat oranssia väriä.

Kohti etelää! osa 3

Pitkän matkakuumeen ansiosta matkapaikasta tuli otettua selvää yhtä ja toista mielenkiintoista asiaa. Kuten esimerkiksi meille selvisi, että siellä on palmuja! Huolemme haihtuivat, kun kuulimme, ettei siellä pitäisi olla minkäänlaisia vaarallisia monstereita, ei maalla eikä merellä, mutta hieman tarkemman ja yksityiskohtaisemman tietojenhaku-vaivannaön jälkeen selvisi, että Kanariansaaret kuuluvat aika monenlaisen hailajin reviiriin. Joten suhtautukaamme varauksella uimisen mahdollisuuteen… Kuitenkin on mukava saada hivenen jännitystäkin elämään, joten ehkäpä käymme pulahtamassa. Tosin sitä varten pitää ostaa kumiset uimatossut merisiilien varalta, siellä niitä vilisee. Emme tahtoisi joutua virtsailemaan toistemme tai omiemme jalkojen päälle, se kuulemma auttaa merisiiliin. Emme tosin ole etsineet tähän minkään näköistä taustatietoutta, joten pitäisiköhän vielä sen verran raottaa Googlen ihmeellisiä verhoja?

(kuvat: http://www.elisanet.fi/erkki.ahokas/Matkailu/Kuva/palmu.jpg , http://www.limic.fi/pp/pic/matka/thva/s11_11.JPG )

Stressaako? Hellitä hetkeksi!

Aika monille yleinen tila on stressi, elikkäs kiihtymistila, joka alkaa usein psyykkisenä ja johtaa myös elimistön kiihtymiseen. Ajattelimme nyt kertoa lyhyesti stressistä ja sitten hieman rentoutumisohjeita, ennen kuin joulustressi kunnolla alkaa ja kaikki muutkin ennen-lomaa-stressit. Ja ihan muutenkin, onhan se hyvä tietää myöhempiä juttuja varten. Haluamme kuitenkin muistuttaa, että emme ole lääkäreitä tahi mitään sellaisia ihmisiä, joiden sanaan kannattaisi uskoa 100%.

Eli lyhyesti stressistä: melkein mikä tahansa voi laukaista stressin, esimerkiksi suuret elämänmuutokset; positiiviset (esim. rakastuminen) tai negatiiviset (esim. muutto, ero). Ja koska tätä on jokaisella ainakin jossain vaiheessa elämässään, tietävät jokainen, että stressi on täysin normaali reaktio (elkää siis peljätkö).

Kohtuullinen ja lyhytaikainen stressi voi lisätä tarkkaavaisuutta sekä keskittymis-, että suorituskykyä, jolloin sen katsotaan olevan positiivinen voimavara. Kuitenkin pitkään jatkunut voimakas stressi alentaa ihmisen psyykkistä toimintakykyä, joka tuo mukanaan unettomuutta, keskittymiskyvyttömyyttä ja muistivaikeuksia. Stressaantunut ihminen voi olla esimerkiksi vihainen, jännittynyt, onneton tai turhautunut ja usein stressiin liittyy väsymystä, pelkoa ja huolta.

Yleisimpiä fyysisiä stressioireita ovat verenpaineen ja sydämen sykkeen nousu. Myös vatsavaivat, päänsärky, pyörrytys, krooninen kipu ja epämääräinen fyysisen suorituskyvyn lasku on kasvavan stressin merkkejä.

Stressiin on kuitenkin apua: Siihen auttavat muun muassa liikunta, säännöllinen ja terveellinen ruokavalio, riittävä uni, harrastukset sekä hyvät ihmissuhteet. Olennaisinta stressin hoidossa on siis se, että jossain on tapahduttava muutos.

Rentoutumisesta sitten aluksi muutama sananen: Päinvastoin kuin stressireaktio, rentoutuminen ei ole automaattinen. Sitä varten on kehitetty erilaisia toimintatapoja ja jokaisen täytyy vain löytää omansa kokeilemalla. Jokaiselle rentoutumistekniikalle on kuitenkin kaksi hyvin ominaista asiaa; mielen kohdistaminen toistettavaan lauseeseen, sanaan, hengitykseen, tms., ja passiivinen suhtautuminen mielen läpi kulkeviin ajatuksiin.

Paras rentoutumiskonsti mitä tiedetään olevan, on seksi. Aivan kuin liikunnassa, verenkierto piristyy ja lihakset rentoutuvat pitkäksikin aikaa. Muun ohella toisen kanssa yhteen mukautunut hengitys hoitaa ihmistä päästä varpaisiin.

Muita kokeilun arvoisia konsteja ovat muun muassa hieronta, esimerkiksi kasvot ja pää tai jalat. Lämmin vesi, hengitys ja sen tiedostaminen: Istahda alas ja keskity hengittämiseen. Hengitä hitaasti ja syvään vatsaan saakka. Aromaterapia, joista rauhoittavin aine on laventeli.

Alkoholi ei poista stressiä. Aivojen kontrolli vain lamaantuu hetkeksi.

Toivotamme stressivähyisiä syyspimeitä iltoja ja mukavia rentoutumishetkiä!

(kuvat: http://www.aroma-ki.fi/ayurveda.jpg , http://www.mynewsletterbuilder.com/ex/template_content_corner/ex147/images/stress.JPG )

Onnea ihanille iseille!

Koska tämä ikiaikainen juhla on tänään, eli marraskuun toisena sunnuntaina, tänä vuonna siis 8.11 ja tulevina vuosina 14.11.10, 13.11.11, 11.11.12 jne. Muualla maailmassa pappasdagar vaihtelee, jotta milloin se on. Suomessa tämä isukkien juhla on liputuspäivä.

Mutta kuten jokaista kiinnostaa, laitamme tähän esimerkkimaista isienpäivien viettoaikoja, jotta isukkia voi raahata oikeaan aikaan ympäri palloa. Lisää maita löytyy mm. osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Is%C3%A4np%C3%A4iv%C3%A4 . Maaliskuun 19 päivänä vietetään isien päivää Italiassa, Espanjassa sekä Portugalissa, kun taas kesäkuun kolmantena sunnuntaina sitä vietetään muun muassa Alankomaissa, Kanadassa, Japanissa, Malesiassa ja Turkissa. Heinäkuun kolmantena päivänä sitä vietetään Uruguayssa, ja syyskuun ensimmäisenä sunnuntaina sitä juhlistetaan Australiassa ja Uudessa-Seelannissa.

Kuten jokainen koulussa tai tarhassa ollut muistaa että iseille värkättiin alaluokilla ja tarhoissa lahjoja ja kortteja, ei kenellekään tule mieleen, että isienpäivä ei olisi lahjojenantopäivä. Jos ei lahjaa anna, niin vähintäänkin se kortti pitää kiikuttaa. Moni isi vielä toivoo että aamiainen tulisi sänkyyn ja tänään saisi virallisesti olla tekemättä yhtään mitään. (Tosin kumpikaan meistä ei ole isä, joten oikaiskaa, mikäli olemme väärässä).

Isänpäivä, kuten jotkut muutkin juhlapyhät ovat rantautuneet tänne pohjoiseen pienvaltioon Yhdysvalloista. Ruotsalaiset lisäsivät vettä myllyyn ehdottaessaan vuonna 1949, että isänpäivää juhlittaisiin kaikissa pohjoismaissa. Isänpäivänä käydään myös usein suvun vanhimpia isiä juhlistamassa vierailulla.

Mutta muistakaahan! ”Kyllä meidän isä…”

Risu-menneisyydestä nykyisyyteen aka safkaa tikuilla

Ensi alkuun voisimme kertoa, että syömäpuikot ovat kaksi samanmittaista, noin kynänkokoista puikkoa, joita käytetään ruokailuvälineinä Kiinassa, Japanissa, Koreassa ja Vietnamissa. Niitä valmistetaan muun muassa puusta, bambusta, metallista, muovista, norsunluusta ja mammutinluusta. Eri maiden syömäpuikkojen välillä on myös hienoisia eroja, esimerkiksi japanilaiset puikot ovat lyhyempiä kuin korealaiset.

Syömäpuikkoja on käytetty todistetusti Kiinassa jo Shanghai-dynastian ajalla noin vuosina 1766-1066 eaa ja syömäpuikot ovat todennäköisesti keksineet erittäin nälkäiset ruokailijat käyttäen oksia apunaan päästäkseen syömään kuumaa ja sormia polttavaa ruokaa nopeammin. Muualla maailmassa on saattanut olla samanlaisia nälkäisiä ihmisiä, mutta lusikan ensiaste on kuitenkin saanut suuremman suosion. Ihmettelemme miksi…

Syy miksi tikut sitten jäivät kiinalaiseen ruokapöytään, voi olla esimerkiksi se, että kiinalainen ruoka on valmiiksi pieniksi paloiteltua ja nopeasti kuumennettua, jolloin sitä oli käypää syödä puikoilla nostettaviksi suupaloiksi. Toinen vaihtoehto saattoi olla, että eräs filosofi ja kasvissyöjä nimeltään Kongzi piti teräaseita eli esimerkiksi veitsiä erittäin barbaarisena ruokapöydässä. Joka tapauksessa syömäpuikot levisivät Kiinasta Koreaan ja Japaniin noin 500 vuoden paikkeilla.

Kuulemma erään keisarin hovissa puikot olivat hopeisia, joka uskomuksen mukaan hapetutti puikot mustiksi, mikäli ruuassa oli myrkkyä. Toisen lähteen mukaan tämä keisari ei ollut tavaltaan ainoa, sillä moni muukin uskoi hopeisten puikkojen myrkynilmaisintaitoihin.

Etikettisäännöistä löysimme sen verran, että vasemmalla kädellä syöminen alkaa olla muuten okei, paitsi joissain oikein muodollisissa tilanteissa. Vasenkätiset, pahoittelemme. Kiinassa kotona on myös ihan sallittua nostaa riisikulho huulille ja suoraan sanoen kipata puikoilla avittaen ruoka suuhun, ainoa ehdoton kielletty asia on puikkojen jättäminen kulhoon pystyyn. Tapa nimittäin muistuttaa suuresti sitä, että vainajille annettaviin ruokalahjoihin nostetaan suitsukkeet pystyyn. Lisäksi kiinalainen etikettisääntö on huomattavasti väljempi kuin esimerkiksi japanilaisten tai korealaisten.

Btw, tänään, vasta 20 vuoden harjoituksen jälkeen armas Creaturemme oppi syömään puikoilla...

Tässä vielä muillekin ohjeet kuinka niillä puikoilla kuuluisi syödä. Omat variaatiot sallittuja mutta ei suositeltuja ;D

Pistääpä pohtimaan..

Kun tänäiltana satuimme tutkailemaan Iltalehden uutisotsikoita, päätimme antaa teille vähän tekemistä tylsien ja pimeiden talvi-iltojen kunniaksi. Tässä muutamia esimerkkejä löydöistämme, jos lisää kaipaatte niin siitä vain selailemaan:

Kuusi naista löytyi kuolleena seksuaalirikollisen kotoa
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2009110110519986_ul.shtml

Poliisi jahtaa miehiä kiveksille potkivaa naista
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2009103110518483_ul.shtml

Murtovarkaat naamioituivat värjäämällä naamansa tussilla
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2009103110517644_ul.shtml

Nuori nainen raiskattiin diskon tanssilattialla
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2009110310531902_ul.shtml

Yllätys lentokentällä: Viisi miestä odotteli samaa nettimorsianta
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2009103110517503_ul.shtml

Mikä tätä maailmaa oikein vaivaa? Pohtikaapa sitä!