On se kyllä kumma, että vaikka miten yrittäisi, niin mikään ei mene putkeen. Tällä kertaa minä, Peach, aion valottaa teille sitä, kuinka ruokaa ei kuulu laittaa. Olenhan luonnollisesti aivan mahtava mestarikokki, mutta aina ei vaan pygee. Ei onnistu muna eikä pyree. Mulla taitaa runosuonikin sykkii, tais olla valkosipuli aika tykkii. Tällä kertaa ruokana sushi, joka aika rajusti kus(h)i.
Kun alat tekemään sushia, varaudu siihen että ihan kaikki menee pieleen ekalla, tokalla ja vielä kolmannellakin kerralla. Kun kaivat tarvikkeet esille niin kannattaa varmaan varmistaa, että edellisen kokkauskerran jäljiltä riisinvalmistusohje ei ole niin järjettömän sotkuinen, että saat siitä edes selvää. Kun alat tekemään riisiä puoliselvillä ohjeilla, lienee sanomattakin selvää, että riisi tulee olemaan _hyvin_ jännittävän näköistä.. ja makuista. Mutta ei siitä sen enempää vielä. Kun yrität tasapainotella sopivaa suhdetta veden riisin välille, ei kannata laittaa sitä vettä niin vähän, että tuloksena on vaan suuri riisipallo. Saatuasi jotenkin tasoitettua riisin melkein normaalille tasolle, hihku riemusta. Olethan selvinnyt jo haastavimmasta vaiheesta. Nyt vuorossa olisi sitten rullaaminen merileväkääreen sisälle. Alat valtavalla intohimolla leikkaamaan porkkanoita ja lohen paloja ja luot rakkaudella valmistettuja sushipallosia. Olet ylpeä tuloksistasi kunnes tulee makutestin aika. Liikaa etikkaa. Liian könttisää riisiä. No ainakin sushit sai niin paljon rakkautta että niistä tuli sydämen muotoisia..
Ja lopuksi palaa keittiöön, totea seuraavaa:
Vaikka pullollaan on massu, on parasta pitää vapaana tassu.
Vettä lattialla lilluu ja hiuksissakin riisiä killuu.
Valkoinen paita on vanha muisto, olihan tämä aika villi luisto.
Tiskivuori on kumma juttu, jotenkin niihin aina jää joku suttu.
Peace out.
kuva:
http://paulbuckley14059.files.wordpress.com/2007/05/sushi-for-2.jpg
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti