Persian hovissa haarukat tunnettiin jo 400-500-luvulla eaa. Euroopan historiaan haarukat ilmestyivät vasta joskus 1100-luvulla, mutta vielä 1500-luvun lopulla niitä pidettiin äärimmäisenä hienosteluna. Ja kuten sen aikainen papisto ajatteli lähes kaikesta, myös haarukoista kuviteltiin, jotta mokoman vermeen käyttämisestä saattaapi joutua helvetin perukoille. Keskiajalla syöminen tapahtui siis pääasiassa sormin, mutta myös veistä ja lusikkaa käytettiin sormien jatkeena. Haarukkaa (tai haarukan esi-isää) käytettiin yleensä vain nostamaan padasta lihaa ainoastaan silloin, kun liha oli liian kuumaa sormille. Liha pantiin syöjän eteen haarukan nenässä ja hän jatkoi siitä sormin tai veitsen kärjellä; haarukkaa kun ei käytetty, koska se oli ”kirkonkirouksessa”. Itse asiassa haarukka joutui kirkon mustalle listalle, sillä Vanhan testamentin mukaan Eelin pojat varastivat alttarilta uhrieläinten lihaa haarukan kaltaisilla välineillä.
Suomessa ensimmäinen haarukan vakituinen käyttäjä oli Turun linnassa asusteleva Katariina Jagiellon. Arvellaan myös, että koska Katariina muutti Turun linnaan 1563 ja hänen sukulaisensa Maria Medicin Ranskaan 1600, ei pidettäisi lainkaan suurena ihmeenä, jos Turussa olisi käytetty haarukkaa ennen Pariisia. Luinpa myös jostain, että haarukan maahantuonnista saattaa epäillä italialaisen palkkamurhaajan perikuntaa molemmissa maissa!
Vanhanajan haarukat olivat kaksi piikkisiä ja suoria, joten ruuan lusikoimisen sijaa sitä voitiin käyttää vain ruuan levittämiseen.
kuva: http://www.paivikoskinen.com/images/Haarukka.jpg
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti